Mo­ni­kie­li­set palvelut ja kie­lel­li­nen tasa-arvo: Miksi pal­ve­lui­den ra­jaa­mi­nen vain suomeksi on luok­ka­sor­toa

Perussuomalaisten ja muun laitaoikeiston jatkuva uho siitä, että Suomessa pitäisi saada palvelua vain suomeksi, ei ole mitään viatonta kielipolitiikkaa. Kyseessä on tietoinen valinta käyttää hallinnollista väkivaltaa eli julkisen hallinnon ja lakien hyödyntämistä ihmisten elämän vaikeuttamiseksi. Tällä politiikalla syvennetään luokkaeroja ja eristetään maahanmuuttajat muusta yhteiskunnasta.

Oikeisto vaatii monikielisten palveluiden leikkaamista kotoutumisen edistämisen nimissä. Todellisuudessa kyse ei ole suomen kielen suojelusta, vaan halusta riistää maahanmuuttajilta oikeudet ja alistaa heidät poljetun palkan halpatyövoimaksi.

Tällainen ajattelu on inhimillisesti kestämätöntä ja yhteiskunnan rakenteiden kannalta täysin sokeaa. Monikielisten palveluiden tarjoaminen ei ole vieraanvaraisuutta tai ylimääräistä luksusta. Se on jokaiselle kuuluva perusoikeus, turvallisuuskysymys ja toimivan arjen selkäranka.

Lai­ta­oi­keis­ton kie­li­po­li­tiik­ka on hyökkäys työ­vä­en­luok­kaa vastaan

Iso pääoma ja laitaoikeisto kulkevat tässä käsi kädessä. Maahanmuuttajien työpanos kelpaa kyllä hoiva-alalle, varhaiskasvatukseen, siivoukseen ja kuljetusalaan pitämään yhteiskunnan rattaat pyörimässä. Samaan aikaan heidän kielellisiä ja inhimillisiä oikeuksiaan ei kuitenkaan suostuta tunnustamaan.

Tämä on perinteistä kapitalistista politiikkaa: työntekijät asetetaan toisiaan vastaan, ja heikoimmassa asemassa olevilta viedään mahdollisuudet puolustaa omia oikeuksiaan.

Laitaoikeisto toistaa väitettä, jonka mukaan monikieliset palvelut tekisivät ihmisistä laiskoja ja estäisivät suomen oppimisen. Väite on täysin vailla pohjaa. Vahva tuki omalla äidinkielellä tai ennestään tutulla kielellä nopeuttaa uuden kielen oppimista ja ehkäisee syrjäytymistä. Kukaan ei opi uutta kieltä pakolla tai pelolla, eikä kukaan hallitse lääkäri- tai virastokieltä alkeiskurssin pohjalta.

Jos ihminen ei saa hätätilanteessa, terveyskeskuksessa, veroasioinnissa tai lastensuojelussa tietoa ymmärrettävällä kielellä, seuraukset ovat vaarallisia. Kyse on tietoisesta syrjinnästä, jossa ihmisten terveys ja oikeusturva uhrataan perussuomalaisten aatemaailman alttarille.

Suomi ei ole koskaan ollut täysin yk­si­kie­li­nen

Mielikuva täysin yksikielisestä Suomesta on laitaoikeiston keksimä valhe. Suomen perustuslaillinen kaksikielisyys sekä saamen kielten asemat muistuttavat, että maamme on aina ollut kielellisesti moninainen. Monikielisten, englanninkielisten ja selkokielisten palveluiden tarjoaminen ei heikennä suomen kielen asemaa. Päinvastoin, se purkaa epätasa-arvoisia valtarakenteita ja rakentaa aitoa solidaarisuutta eli yhteenkuuluvuutta eri taustoista tulevien ihmisten välille.

Kun maahanmuuttaja kokee tulevansa kohdatuksi ja turvatuksi, kynnys liittyä osaksi yhteisöä ja puolustaa omia oikeuksiaan yhdessä muiden kanssa madaltuu. Pakottaminen ja kielellinen kyykyttäminen taas synnyttävät näköalattomuutta ja eristyneisyyttä. Tämä palvelee vain niitä rikkaita ja vallanpitäjiä, jotka hyötyvät alistetusta ja hajanaisesta työvoimasta.

Kie­lel­li­nen yh­den­ver­tai­suus on luok­ka­tais­te­lua

Suomen on aika hylätä äärioikeistolainen eristämispolitiikka ja katsoa yhteiskunnan luokkarakenteita silmiin. Monikieliset palvelut eivät ole pois kantaväestöltä. Ne ovat siltoja, joilla rakennetaan yhdenvertaista ja vahvaa yhteisöä.

Meidän on sanottava ääneen se, mitä laitaoikeiston vaatimukset todellisuudessa ovat: ne ovat kielellistä rasismia ja luokkasortoa. Oikeudenmukaisessa maailmassa ihmisen oikeus tulla ymmärretyksi, saada hoitoa ja elää turvassa ei riipu hänen synnyinmaastaan, lompakostaan tai äidinkielestään.

Tulevaisuutta ei rakenneta rajoja sulkemalla ja ihmisiä väheksymällä, vaan jakamalla valta ja oikeudet tasan kaikille työntekijöille. Kielellinen yhdenvertaisuus ei ole kompromissi, vaan se on reilun yhteiskunnan ja yhteisen rintaman ehdoton edellytys!