Lähes puolet yk­si­n­y­rit­tä­jis­tä tienaa alle 20 000 euroa - Miksi yrit­tä­jyy­des­tä puhutaan yhä kuin kaikki olisivat rikkaita?

Yrittäjistä puhutaan suomalaisessa politiikassa usein yhtenä ja samana joukkona. Oikeiston puheissa yrittäjyys kehystetään lähes poikkeuksetta suuryritysten ja suuria voittoja tekevien omistajien kautta. Tämä antaa yrittäjyydestä vääristyneen kuvan. Omalla työllään toimeentulonsa hankkiva yksinyrittäjä elää aivan eri todellisuudessa kuin suuryrityksen omistaja.

Mikroyritysbarometrin luvut näyttävät eron selvästi. Yksinyrittäjistä 17 prosenttia kertoo äänestävänsä Vasemmistoliittoa, eikä se ole ihme. Vielä pysäyttävämpää on katsoa heidän tulojaan: lähes puolet yksinyrittäjistä ansaitsi vuonna 2024 alle 20 000 euroa vuodessa.

Tämä osoittaa, kuinka kapea mielikuva yrittäjyydestä Suomessa edelleen on. Kaikki yrittäjät eivät rakenna nopeasti kasvavaa bisnestä, palkkaa väkeä tai tavoittele suuria voittoja. Monelle yrittäjyys on yksinkertaisesti tapa työllistää itsensä ja tulla toimeen.

Yk­si­n­y­rit­tä­jän arki ei vastaa suu­ry­ri­tyk­sen omis­ta­jan elämää

Kun pienituloinen yksinyrittäjä ja suuryrityksen omistaja niputetaan saman käsitteen alle, tuloerot jäävät piiloon. Oikeisto käyttää tätä mielellään hyväkseen ajamalla yrittäjyyden nimissä veronalennuksia, jotka hyödyttävät todellisuudessa vain kaikkein hyvätuloisimpia.

Jos yrittäjän vuositulot jäävät alle 20 000 euroon, hänen ongelmiaan eivät ratkaise keveämpi pääomaverotus tai yhteisöveron laskeminen. Kysymys on paljon yksinkertaisemmasta asiasta: riittävätkö rahat tavalliseen elämään, asumiseen ja ruokaan?

Yrittäjyys ei tee kenestäkään automaattisesti hyvätuloista. Yksinyrittäjä voi olla yhtä pienituloinen ja epävarmassa asemassa kuin silpputyötä tekevä palkansaaja. Juuri siksi myös yrittäjä tarvitsee toimivia julkisia palveluita ja toimivaa sosiaaliturvaa.

Suuremmissa mikroyrityksissä tilanne on toinen. Barometrin mukaan 5–9 henkeä työllistävissä yrityksissä kaksi kolmesta yrittäjästä ansaitsi vähintään 50 000 euroa vuodessa. Ero erikokoisten yritysten välillä on suuri, ja se näkyy suoraan myös puolueiden kannatuksessa.

Su­ku­puol­ten väliset tuloerot näkyvät myös yrit­tä­jyy­des­sä

Barometrissa pistää silmään myös naisten ja miesten välinen tuloero, joka kertoo yhteiskunnan laajemmasta epätasa-arvosta.

Päätoimisista naisyrittäjistä noin 40 prosenttia ansaitsi alle 20 000 euroa vuodessa, kun miehistä tähän pienituloisten luokkaan kuului alle kolmannes. Yli 50 000 euroa ansaitsi noin kolmannes miehistä, mutta naisista vain noin 13 prosenttia.

Näitä lukuja ei voi ohittaa. Yrittäjyys ei toimi erillään muusta yhteiskunnasta. Naisten matalampiin tuloihin vaikuttavat samat rakenteet kuin muuallakin työelämässä: alojen erot ja hoivavastuun jakautuminen.

Yrit­tä­jyy­des­tä on pu­hut­ta­va myös pie­ni­tu­lois­ten nä­kö­kul­mas­ta

Yrittäjyyspuheessa pitäisi muistaa aina yrityksen takana oleva ihminen. Yksinyrittäjä voi tehdä pitkää päivää ilman lomia tai työterveyshuoltoa ja jäädä silti pienituloiseksi.

Yksinyrittäjän ja pienituloisen palkansaajan arki muistuttaa paljon toisiaan. Molemmat elävät omalla työllään ja kamppailevat sen puolesta, että rahat riittävät arjen menoihin. Yrittäjyys ei saa muodostua keinoksi siirtää työnantajavastuuta työntekijälle tai luoda työmarkkinoille pakkoyrittäjyyteen perustuvaa halpatyötä.

Suomessa noin 96 prosenttia yrityksistä on mikroyrityksiä. Siksi on kestämätöntä, että yrittäjyyskeskustelua käydään aina vain suurten yritysten ja niiden omistajien ehdoilla.

Pienituloisten yrittäjien asema on nostettava nykyistä paremmin esiin. Yrityksen perustaminen ei poista ihmisen tarvetta yhteiskunnan turvaverkoille, vaan pienten tulojen kohdalla se pikemminkin korostaa sitä.

Yrittäjyyden takana on aina ihminen ja hänen tekemänsä työ. Myös heidän toimeentulostaan ja oikeuksistaan pitää voida puhua ääneen.