Googlen da­ta­kes­kus Mu­hok­sel­la kertoo, kenen ehdoilla Suomea ra­ken­ne­taan

Googlen datakeskushanke Muhoksella kertoo paljon siitä, miten Suomessa suhtaudutaan suuryritysten investointeihin. Kun kansainvälinen teknologiayhtiö tuo Suomeen miljardihankkeen, puhe kääntyy nopeasti työpaikkoihin, verotuloihin ja talouskasvuun. Harvemmin kysytään, mitä hanke vaatii luonnolta ja mitä yhteiskunta saa vastineeksi.

Helsingin Sanomien mukaan Googlen datakeskusta varten Muhoksella aloitettiin yli 300 hehtaarin hakkuut ilman vaadittua ympäristövaikutusten arviointia. Kyse ei siis ole vain siitä, kuinka paljon rahaa hanke tuo alueelle. Kyse on myös siitä, millä ehdoilla suuryritykset saavat käyttää Suomen maa- ja luonnonvaroja.

Luontoa ei voi kohdella suu­ry­ri­tys­ten raaka-aineena

Metsät, puhdas vesi ja maa eivät ole pelkkiä resursseja, joista voidaan ottaa mahdollisimman suuri taloudellinen hyöty. Niillä on arvo myös silloin, kun niille ei löydy hintaa markkinoilta.

Datakeskukset tarvitsevat valtavasti sähköä, vettä ja infrastruktuuria. Silti niiden ympärille rakennetaan helposti kuvaa puhtaasta ja modernista teollisuudesta. Teknologia ei kuitenkaan tee luonnon kuluttamisesta automaattisesti kestävää.

Maapallon ympäristöongelmat ovat jo niin pitkällä, ettei luonnon rajallisuutta voida enää sivuuttaa talouskasvun nimissä. Planetary Health Check -raportin mukaan seitsemän yhdeksästä planetaarisesta rajasta on ylitetty. Yksi tuoreimmista ylityksistä koskee merten happamoitumista.

Myös Euroopan keskuspankki on nostanut luonnon heikkenemisen talouden riskiksi. EKP:n mukaan jo pintaveden niukkuus voi uhata lähes 15:tä prosenttia euroalueen taloudellisesta tuotannosta.

Suomen vah­vuuk­sia ei pidä myydä halvalla

Suomen vetovoima ei synny vain yritysystävällisestä lainsäädännöstä tai halvasta sähköstä. Meillä on puhdasta vettä, metsiä, toimiva infrastruktuuri, koulutettu väestö ja suhteellisen vakaa yhteiskunta. Osa näistä vahvuuksista on luonnon tarjoamaa pääomaa, jota ei voida palauttaa rahalla, jos se kerran menetetään.

Siksi Suomessa pitäisi puhua enemmän siitä, millaista talouspolitiikkaa haluamme harjoittaa. Lähtökohdan ei pitäisi olla se, että Suomi kilpailee investoinneista tarjoamalla luonnonvarojaan mahdollisimman halvalla. Talouden pitää palvella ihmisiä, ei toisinpäin.

Datakeskuksia voidaan rakentaa ja teknologiaa kehittää. Investointeja tarvitaan myös Suomessa. Mutta niiden ehtoja ei pidä määritellä niin, että luonto jää aina maksajaksi.

Jos jokin on Suomelle arvokasta ja samalla välttämätöntä tulevaisuudelle, siitä kannattaa pitää kiinni.

Luonto ei ole Googlen omaisuutta. Eikä se ole hallituksen, kunnan tai yksittäisen sukupolven omaisuutta. Se on yhteinen edellytys sille, että Suomessa voidaan elää myös tulevaisuudessa.