Budjetti 2027: Aseisiin löytyy satoja mil­joo­nia, ihmisten pal­ve­lui­hin ei

Oikeistohallituksen uusin budjettiesitys vuodelle 2027 paljastaa nykyisen politiikan kovat arvot. Samaan aikaan kun sosiaaliturvasta, kuntien rahoituksesta sekä sosiaali- ja terveysalan järjestöiltä leikataan kovalla kädellä, sotilasmenoihin ohjataan mukisematta 620 miljoonaa euroa lisää rahaa. Tämä tarkoittaa noin 1,7 miljoonan euron lisäystä asevarusteluun joka ikinen päivä. Valinta on tietoinen: suurpääoman ja militarismin tarpeet ajetaan työntekijän, vanhuksen ja perheiden edelle.

Aito turvallisuus ei rakennu uusista asejärjestelmistä tai sotilaallisesta uhoamisesta. Yhteiskunnan todellinen turvallisuus syntyy varmasta toimeentulosta, toimivista lähipalveluista, kohtuuhintaisesta asumisesta ja kattavasta sosiaaliturvasta. Hallituksen valitsema linja murentaa tätä perustaa järjestelmällisesti.

Vel­kaan­tu­mi­sen varjolla tehty leik­kaus­po­li­tiik­ka

Hallitus perustelee leikkauksiaan julkisen talouden tasapainottamisella ja velkaantumisen taittamisella. Puheet ovat onttoja, sillä budjetin alijäämä syvenee 12,9 miljardiin euroon ja valtionvelan korkomenot nousevat 4,3 miljardiin euroon. Leikkaukset eivät pelasta taloutta, vaan heikentävät sitä. Pienituloisilta leikkaaminen vähentää kotimaista kysyntää ja ostovoimaa, mikä hidastaa talouskasvua, lisää työttömyyttä ja supistaa verotuloja entisestään.

Nykymeno osoittaa pääomatalouden sisäänrakennetun ristiriidan. Pörssiyhtiöt jakavat samaan aikaan ennätysmäisiä osinkoja yksityisille omistajille. Yhteiskunnassa luotua varallisuutta siirretään jatkuvasti yksityisiin taskuihin.

Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan selvä suunnanmuutos:

• Pääomatuloja ja suurituloisten ansiotuloja on verotettava nykyistä kireämmin ja progressiivisemmin.
• Pörssiosingot on saatettava saman verotuksen piiriin kuin tavalliset palkkatulot.
• Yhteiset varat on ohjattava asevarustelun sijasta investointeihin kohtuuhintaiseen asumiseen, koulutukseen, ympäristötoimiin ja toimivaan terveydenhuoltoon.

Jär­jes­tö­jen ja julkisen sektorin leik­kauk­set siir­tä­vät laskun hei­koim­mil­le

Leikkauspolitiikan seuraukset näkyvät jo suoraan ihmisten arjessa. Työntekijäjärjestöt, kuten SuPer ja JHL, sekä sosiaalialan toimijat varoittavat palvelujärjestelmän kriisiytymisestä. Sote-järjestöjen avustuksiin kohdistuva 84 miljoonan euron leikkaus vie pohjan matalan kynnyksen avulta, ennaltaehkäisevältä työltä ja vertaistuelta. Kun varhaiset tukimuodot ajetaan alas, ongelmat eivät häviä – ne siirtyvät hyvinvointialueille ja kunnille entistä kalliimpina ja vaikeampina kriiseinä.

Vanhusten kotihoito, varhaiskasvatus ja perusopetus kärsivät jo nyt pahalaatuisesta resurssipulasta ja työntekijöiden uupumisesta. Hallituksen lupaukset tuloverokevennyksistä eivät auta, sillä kuntien talousahdinko pakottaa nostamaan kunnallisveroa ja asiakasmaksuja. Pienituloisen käteen jäävä osuus hupenee joka tapauksessa.

Pääoman valta vas­tak­kain ihmisten hy­vin­voin­nin kanssa

Orpon ja Purran hallituksen budjetti ei ole vahinko tai pakon sanelema ratkaisu, vaan selkeä luokkapoliittinen valinta. Samaan aikaan kun julkiset palvelut ja sosiaalinen turvaverkko ajetaan alas säästöjen nimissä, sotilasteollisuudelle ja suurpääomalle löytyy aina rahaa.

Nyt tarvitaan politiikkaa, joka asettaa ihmisen, työntekijän ja hyvinvointivaltion rahan vallan edelle. Yhteiskunnan varat kuuluvat niitä luoville työntekijöille ja yhteisen hyvinvoinnin rakentamiseen – eivät sotakoneistolle tai pörssiyhtiöiden voittojen kasvatukseen.