Orpon hallituksen leikkaukset pakottavat MIELI ry:n irtisanomaan työntekijöitä

Mielenterveystyön kentältä kantautuu karua viestiä. MIELI ry irtisanoo 13 työntekijää, kun järjestön muutosneuvottelut päättyivät. Kaikkiaan 160 hengen työyhteisössä henkilöstövähennykset koskevat 21 tehtävää: irtisanomisten lisäksi neljän työntekijän työaikaa lyhennetään ja neljä tehtävää jätetään täyttämättä. Näiden numeroiden takana on ihmisiä, joiden työ on pitänyt monta suomalaista pinnalla.

Syy ei ole sattumaa. Kuten järjestö tuoreessa tiedotteessaan toteaa, kyse on sote-järjestöavustusten poikkeuksellisen nopeasta ja rajusta leikkaamisesta. Ensi vuoden 190 miljoonan euron avustussumma on puolet pienempi kuin vuonna 2024. Orpon-Purran hallitus on valinnut kohteekseen juuri ne toimijat, jotka tekevät työtä kaikkein haavoittuvimpien parissa.

Ennaltaehkäisy kärsii

Leikkaukset iskevät suoraan ihmisten arjen tukeen: erityisesti ikäihmisten mielenterveystyöhön, työelämätyöhön, nuorten mielenterveyden edistämiseen ja perhetyöhön. Myös koulutukset ja vapaaehtoisten tuki kaventuvat. Toiminnanjohtaja Sari Aalto-Matturi muistuttaa, ettei järjestöillä ole mahdollisuutta hallittuun alasajoon, sillä rahoitusvaje iskee heti vuodenvaihteessa.

Poliittinen päätös, inhimillinen hinta

Tässä ei ole kyse pakosta vaan arvovalinnasta. Sote-järjestöavustusten osuus valtion budjetista on vain 0,3 prosenttia, joten mistään talouden pelastusliikkeestä ei puhuta. Kun ennaltaehkäisevä työ ajetaan alas, korjaavan työn tarve ja kustannukset kasvavat ja siirtyvät koko yhteiskunnan maksettaviksi. Hallitus säästää nyt sentin ja maksaa myöhemmin euron.

Kriisi on koko järjestökentän laajuinen. SOSTEn kyselyn mukaan peräti 40 prosenttia sote-järjestöistä pitää mahdollisena, että koko toiminta lakkautetaan. Yli 2 000 ammattilaista on irtisanomisuhan alla. MIELI ry:n kohdalla kriisityö, Sekasin-chat ja Rikosuhripäivystys rajattiin onneksi neuvottelujen ulkopuolelle.

Silti jäljet näkyvät pitkään. Kun hallitus leikkaa mielenterveystyöstä, se leikkaa ihmisten avunsaannista silloin, kun apua eniten tarvitaan. Se on politiikkaa, jonka hinnan maksavat ne, joilla on kaikkein vähiten varaa maksaa.