Kan­na­bik­sen sääntely ja verotus: Miksi nykyinen päih­de­po­li­tiik­ka lisää eri­ar­voi­suut­ta ja miten se kor­ja­taan?

Vuosikymmeniä jatkunut kieltolaki on tullut tiensä päähän. Nykyinen oikeistolainen, rangaistuksiin ja syyllistämiseen nojaava linja ei ole vähentänyt käyttöä. Sen sijaan se on siirtänyt miljoonien eurojen arvoisen kaupan suoraan varjotalouteen ja syventänyt yhteiskunnallista eriarvoisuutta.

Kun päihdeongelmia hoidetaan rikosoikeudella sosiaalipalveluiden sijaan, kärsijöiksi päätyvät järjestelmällisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat. On aika siirtyä epäonnistuneesta kieltolaista tutkittuun tietoon perustuvaan valtion sääntelyyn.

So­si­aa­li­nen oi­keu­den­mu­kai­suus edel­lyt­tää ran­gais­ta­vuu­den ku­mo­a­mis­ta

Nykyisen kieltolain suurin ongelma on sen inhimillinen ja sosiaalinen hinta. Rangaistukset ja huumausainemerkinnät osuvat kaikkein kovimmin pienituloisiin, työttömiin ja tukien varassa eläviin. Pienituloisella ei ole varaa sakkoihin eikä yksityisiin terveyspalveluihin, ja ilman työterveyshuoltoa he ovat täysin ruuhkautuneen julkisen terveydenhuollon varassa.

Rikostausta voi myös evätä nuorelta opiskelupaikan, estää työllistymisen ja ajaa ihmisen yhteiskunnan ulkopuolelle. Terveydelliset kysymykset kuuluvat sosiaali- ja terveyspalvelujen, eivät rikosoikeuden piiriin. Rangaistuksen pelko luo kynnyksen, joka estää avun hakemisen silloin, kun ongelmia ilmenee. Siksi käytön ja omaan käyttöön tarkoitetun pienimuotoisen kotikasvatuksen salliminen on ennen kaikkea ihmisoikeusteko ja luottamuksen palauttamista.

Mil­joo­na­tu­lot ri­kol­li­sil­ta hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den ra­hoi­tuk­seen

Kieltolaki palvelee ainoastaan harmaata taloutta ja järjestäytynyttä rikollisuutta. Pimeillä markkinoilla ei tarkisteta ikärajoja, ei valvota tuotteiden puhtautta eikä makseta veroa penniäkään yhteiskunnalle.

Säännellyn myynnin ja valtion valvomien jakelukanavien kautta veronmaksajille saataisiin kymmeniä miljoonia euroja. Aggressiivisen mainonnan ja voitantavoittelun estämiseksi myynti tulee kytkeä tiukkaan julkiseen hallintaan, kuten valtion monopolimalliin tai tarkasti lisensoituun verkostoon.

Säännellyt markkinat mahdollistaisivat myös laillisen kotimaisen tuotannon ja maatalouden kehittämisen, jossa noudatetaan reiluja työehtoja ja työntekijöiden suojelua rikollisverkostojen sijaan. Kerätyt verovarat voidaan ohjata suoraan julkisille hyvinvointialueille:

• Nuorten matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin
• Ennaltaehkäisevään päihdetyöhön ja valistukseen
• Tarvittaessa laadukkaaseen ja maksuttomaan vieroitushoitoon

Samalla viranomaisten voimavaroja vapautuisi. Poliisin ja tuomioistuinten ei tule kuluttaa resurssejaan yksittäisten kuluttajien tai muutaman kasvin kotikasvattajien jahtaamiseen. Nämä rahat pitää käyttää aitojen, yhteiskuntaa vaarantavien talous- ja väkivaltarikosten selvittämiseen.

Kan­sain­vä­li­nen kehitys osoittaa prag­maat­ti­sen linjan toimivan

Kansainväliset esimerkit näyttävät suuntaa. Saksa uudisti lainsäädäntöään sallimalla tietyn määrän hallussapidon sekä valvotut yhteisölliset kasvatuskerhot. Ratkaisu perustuu haluun suojella kuluttajia haitallisilta jatkeaineilta, katkaista jengirikollisuuden rahavirrat ja tuoda selkeyttä arkeen.

Suomessa on uskallettava ottaa sama edistyksellinen askel. Valvottu järjestelmä mahdollistaa tuoteturvallisuuden, tarkat pakkausmerkinnät sekä aitojen ikärajojen tehokkaan valvonnan (asiat, joita villi katukauppa ei pysty koskaan tarjoamaan).

Sääntely ei tarkoita käytön ihannointia. Se tarkoittaa arjen eriarvoisuuden vähentämistä, yhteisten varojen järkevää kohdentamista ja heikoimmista huolehtimista. Suomen päihdepolitiikan on aika astua tälle vuosituhannelle.