Orpon hal­li­tuk­sen leik­kaus­po­li­tiik­ka ja suo­ja­o­sien poiston seu­rauk­set

Orpon hallituksen leikkauspolitiikkaa on perusteltu valtiontalouden tasapainottamisella, mutta sen todelliset vaikutukset osuvat raskaasti työväenluokkaan ja kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin. Yksi konkreettisimmista esimerkeistä tästä on työttömyysturvan ja asumistuen suojaosien poistaminen. Kyseessä ei ole neutraali tai vähäpätöinen säästötoimenpide, vaan tietoinen valinta, joka heikentää pienituloisten toimeentuloa samaan aikaan kun suurituloisille tarjotaan kevennyksiä.

Kan­nus­tin­pu­heet eivät kestä tie­teel­lis­tä tar­kas­te­lua

Suojaosia poistettaessa hallitus väitti niiden muodostavan kannustinloukkuja ja estävän kokopäivätyön vastaanottamista. Tämä puhetapa siirtää vastuun rakenteellisesta työttömyydestä yksilön syyksi. Todellisuudessa suojaosien poisto teki pienistä pätkä- ja keikkatöistä taloudellisesti kannattamattomia niitä tekeville ihmisille.

Laboren ja Tampereen yliopiston tuore tutkimus osoittaa hallituksen väitteet vääriksi. Tutkimustulosten mukaan suojaosat eivät heikentäneet työllistymistä, vaan ne paransivat osa-aikatyötä tekevien toimeentuloa ja vahvistivat mahdollisuuksia työllistyä myöhemmin. Päätös tehtiin ilman tutkittua tietoa, ja se lisää yhteiskunnallista pahoinvointia ilman todellisia taloudellisia hyötyjä.

Ruo­hon­juu­ri­ta­son arki: jär­jes­tel­mä ran­kai­see ak­tii­vi­suu­des­ta

Käytännön tasolla suojaosien poistaminen näkyy pätkätyöläisen ja keikkailijan arjessa karulla tavalla. Kun pienestäkin lisäansiosta leikataan välittömästi sosiaaliturvaa, kynnys ottaa vastaan lyhyitä työkeikkoja kasvaa. Ihminen ajetaan tilanteeseen, jossa työn tekeminen muuttuu taloudellisesti riskialttiiksi ja kohtuuttoman monimutkaiseksi.

Päätös lisää myös turhaa byrokratiaa. Sen sijaan että järjestelmä luottaisi ihmiseen ja joustaisi elämäntilanteiden mukaan, se keskittyy kyttäämiseen ja jokaisen pienen tuloerän erilliseen selvittämiseen. Tämä kuormittaa niin hakijaa kuin etuuksien käsittelijöitäkin, eikä palvele kenenkään etua.

Pääoman ja työn välinen valta-asetelma syvenee

Vasemmistolainen ja luokkakantainen ajattelu perustuu työn ja sen tekijöiden arvostukseen. Suojaosa oli toimiva keino mahdollistaa työn teko omilla ehdoilla ja säilyttää yhteys työelämään ilman toimeentulon romahtamista. Hallituksen ratkaisu taas murentaa tätä arvostusta tekemällä osa-aikaisesta työnteosta kannattamatonta.

Suojaosien poistamisella tavoiteltiin noin 50 miljoonan euron säästöä, mikä on valtiontalouden mittakaavassa vähäinen summa. Samaan aikaan toteutetut veronkevennykset hyödyttävät ensisijaisesti suurituloisia. Kyse on siis tulonjaosta, jossa varallisuutta siirretään työntekijöiltä ja työttömiltä pääoman omistajille.

Kun suojaosat poistetaan, työntekijöiden on pakko ottaa vastaan heikosti palkattua ja epävarmaa työtä säilyttääkseen perustoimeentulonsa. Tämä heikentää työväen neuvotteluasemaa työmarkkinoilla ja vahvistaa rakenteita, joissa pirstaleinen keikkatyö hyödyttää vain työnantajapuolta. Kyse on pääoman ja työn välisen valtasuhteen kärjistämisestä, jossa työväenluokan asemaa heikennetään järjestelmällisesti.

Tu­le­vai­suu­den ratkaisu: Kohti au­to­maat­tis­ta ja vas­tik­kee­ton­ta turvaa

Suojaosien palauttaminen on välttämätön ensiaskel, jota myös oppositio on alaa koskevan tutkimustiedon valossa vaatinut. Pelkkä vanhojen rakenteiden korjaaminen on kuitenkin vasta hätäratkaisu. Järjestelmän hienosäätö ei poista niitä perustavanlaatuisia ristiriitoja ja eriarvoisuutta, joita nykyinen pääomakeskeinen talousjärjestelmä jatkuvasti tuottaa.

Meidän on uskallettava katsoa pidemmälle ja vaadittava sosiaaliturvaa, joka joustaa aina työnteon mukana eikä koskaan rankaise yrittämisestä tai aktiivisuudesta. Suomi tarvitsee siirtymää kohti vastikkeetonta perustuloa tai automaattista sosiaaliturvajärjestelmää, joka purkaa byrokratian ja takaa jokaiselle säädyllisen toimeentulon. Taistelu suojaosista on osa tätä laajempaa kysymystä siitä, rakennetaanko yhteiskuntaa ihmisten tarpeiden vai voitontavoittelun ehdoilla.