Ammattikorkeakoulujen opetushenkilöstö vääntää kättä palkoista – uusi lakkovaroitus heijastaa laajaa työmarkkinoiden epävarmuutta

Työmarkkinoiden jännitteet purkautuvat korkeakouluissa

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ on ilmoittanut uudesta, kolmipäiväisestä lakosta, joka koskee kuutta eri ammattikorkeakoulua. Kyseessä on jälleen yksi merkki siitä syvästä turhautumisesta, joka vallitsee suomalaisessa korkeakoulukentässä. Lakko alkaa 8. syyskuuta, mikäli neuvottelupöydissä ei tapahdu käännettä ja työehtokiistassa päästä sopuun. Tämä lakko on luonnollinen jatkumo keväästä asti kestäneelle työtaistelulle, joka alkoi välittömästi sen jälkeen, kun edellinen työehtosopimus päättyi maaliskuun lopussa.

Kuka kantaa vastuun palkkakehityksestä?

Palkkakiista ei ole vain numeroita paperilla, vaan se on kysymys arvostuksesta ja siitä, miten opetusalan työntekijöiden elintaso turvataan inflaation ja hintojen nousun keskellä. OAJ:n mukaan kiistassa hiertävät nimenomaan palkat ja palkkakehitys. Kun työehtosopimus umpeutui, on työntekijöiden asema jäänyt epävarmaksi. Lakkovaroituksen piirissä ovat Metropolia, LAB, Savonia, Xamk, Oulun ammattikorkeakoulu sekä Lapin ammattikorkeakoulu. Näitä samoja oppilaitoksia koskee myös jo aiemmin asetettu lakkovaroitus, joka on ajoitettu ajalle 1.–3. syyskuuta.

Työväen taistelu on välttämättömyys

Kun työnantajapuoli ja päättäjät eivät tunnu ymmärtävän opettajien ja korkeakouluhenkilöstön työn todellista arvoa, lakko nousee ainoaksi keinoksi puolustaa toimeentuloa. Korkeakoulutus on yhteiskunnan kivijalka, mutta sen ylläpitäjät – opettajat ja asiantuntijat – joutuvat toistuvasti taistelemaan siitä, että heidän palkkansa vastaisi työn vaativuutta. On selvää, että työmarkkinoiden voimatasapaino on kallellaan työnantajan eduksi, jos palkkakehitys laahaa jäljessä muusta taloudellisesta kehityksestä.

Ammattikorkeakoulujen henkilöstön lakkoilun tarve muistuttaa siitä, että ilman järjestäytynyttä vastarintaa työntekijöiden oikeudet ja palkkaus polkevat paikallaan, samalla kun koulutuksen järjestäjät pyrkivät maksimoimaan tehokkuuttaan usein henkilöstön jaksamisen ja palkkapussin kustannuksella. Työehtosopimuksen päättyminen maaliskuussa oli vasta alkusoittoa prosessille, jossa työntekijät vaativat kuuluvaa osuuttaan ja turvaa tulevaisuudelleen.