Hal­li­tuk­sen po­li­tiik­ka ajaa raskaana olevia ta­lou­del­li­seen ah­din­koon: po­lik­li­nik­ka­mak­sut tup­laan­tu­vat

Suomalainen terveydenhuolto on jälleen kerran joutunut oikeistohallituksen leikkauslistan kohteeksi. Tällä kertaa Orpo–Purran hallitus on päättänyt kohdistaa poliklinikkamaksujen rajun korotuksen naisiin ja lapsiperheisiin. Hallitus tuplasi naisten poliklinikkamaksun, mikä tarkoittaa käytännössä merkittävää kynnystä erikoissairaanhoidon palveluihin pääsylle. Ennen hallituskautta poliklinikkamaksu oli 41,8 euroa, mutta ensi vuonna se nousee jo 80,5 euroon.

Vasemmistoliiton kansanedustaja Laura Meriluoto on nostanut asian esille jättämällä hallitukselle kirjallisen kysymyksen. Hänen mukaansa kyseessä on jälleen yksi osoitus hallituksen politiikasta, joka kolahtaa erityisesti naisiin. Meriluoto painottaa, että erikoissairaanhoito, kuten riskiraskauksien seuranta, ei ole kenenkään oma valinta, vaan terveydenhuollon ammattilaisen tekemä välttämätön arvio.

Erikoissairaanhoidon poliklinikoilla seurataan esimerkiksi monikkoraskauksia ja tehdään synnytystapa-arvioita. Myös synnytyspelon hoito tapahtuu näissä yksiköissä. Vaikka raskauteen liittyvät neuvolakäynnit ja seulonnat ovat maksuttomia, riskiraskauksien seuranta on pääsääntöisesti maksullista erikoissairaanhoitoa. Tilanne luo räikeää eriarvoisuutta: vaikka päihdeongelmaisten äitiyspoliklinikoiden palvelut ovat lain mukaan maksuttomia, esimerkiksi vakavasti psyykkisesti sairaat raskaana olevat joutuvat kattamaan korkeat maksut itse.

Tämä kehitys on suora isku hyvinvointiyhteiskunnan perusperiaatteita vastaan. Kun terveydenhuollon maksuja korotetaan, vaarannetaan paitsi raskaana olevien ja heidän lastensa terveys, myös lisätään lapsiperheiden välistä eriarvoisuutta. Meriluoto kysyykin aiheellisesti, miten hallitus arvioi näiden korotusten seurauksia lapsiperheiden hyvinvoinnille. Hallituksen välinpitämätön asenne on herättänyt kysymyksen siitä, onko kansalaisten perusoikeus terveyteen enää lainkaan keskiössä, kun päätöksiä tehdään ensisijaisesti taloudellisten lukujen ehdoilla.

On selvää, että tällaiset korotukset eivät vaikuta kaikkiin samalla tavalla. Pienituloisille perheille poliklinikkamaksujen tuplaantuminen on merkittävä menoerä, joka voi estää hakeutumisen tarpeelliseen seurantaan. Hallitus näyttää unohtavan, että kenenkään elämäntilanne, terveyshistoria tai raskauteen liittyvät riskit eivät ole vapaaehtoisia valintoja, joita tulisi rankaista maksujen korotuksilla.