Va­sem­mis­to­liit­to en­nä­tys­lu­ke­mis­sa – Koskela haastaa hal­li­tuk­sen leik­kaus­po­li­tii­kan

Suomalaisten tyytymättömyys hallituksen leikkauspolitiikkaan näkyy nyt selvästi gallupeissa. Ylen tuoreessa puoluekannatusmittauksessa vasemmistoliitto nousi mittaushistoriansa korkeimpaan lukemaan, 11,7 prosenttiin. Kun hallitus leikkaa pienituloisilta ja keventää suurituloisten verotusta, yhä useampi kääntyy sen puolueen puoleen, joka lupaa kääntää suunnan.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela selittää kannatuksen kasvua sillä, että puolue puhuu asioista niiden oikeilla nimillä. ”Kun tämä hallitus on ottanut köyhiltä ja antanut rikkaille, niin haluamme kääntää asetelman toisinpäin”, Koskela sanoi haastattelussa. Puolue on tuonut keskusteluun konkreettisia keinoja, kuten elokuussa esitellyn yhdeksän miljardin euron veronkorotuslistan, jonka tavoitteena on oikeudenmukaisempi tulonjako.

Nousun takana on muutakin kuin retoriikka. Hallituksen leikkaukset ovat osuneet kipeimmin niihin, joilla on vähiten varaa: työttömiin, pienituloisiin lapsiperheisiin, opiskelijoihin ja vuokralla asuviin. Samaan aikaan julkisia palveluita – terveydenhuoltoa, koulutusta ja sosiaaliturvaa – on ajettu alas. Vasemmistoliitto on tarjonnut näille äänestäjille selkeän vaihtoehdon: verotus, joka rahoittaa hyvinvointivaltion sen sijaan, että sen taakka sysätään heikoimmassa asemassa oleville. Erityisesti nuoret äänestäjät ovat löytäneet puolueen, joka puolustaa julkisia palveluita ja työntekijöiden oikeuksia.

Kyse on periaatteellisesta valinnasta: ylläpidetäänkö eriarvoisuutta vai vahvistetaanko yhteiskunnan perustaa verotuksen keinoin. Koskela arvosteli myös SDP:n tapaa käsitellä verotusta ja kutsui sitä ”naamioiduksi” keskusteluksi puolustusverosta. Vasemmistoliitto on sen sijaan nostanut avoimesti esiin veroreformit, joita hyvinvointivaltion rahoittaminen edellyttää.

Hallitusrintamassa myös perussuomalaisten kannatus on kasvanut, mutta sen hinta maksetaan yhteiskunnan koossapysyvyydellä. Puheenjohtaja Riikka Purra kehuu puolueensa ”hötkyilemätöntä linjaa”, mutta käytännössä kyse on politiikasta, joka rakentuu muukalaisvihan ja ihmisten vastakkainasettelun varaan. Rasistinen kielenkäyttö ja maahanmuuttajien leimaaminen syntipukeiksi eivät ratkaise yhtäkään suomalaisen työntekijän ongelmaa – ne vain siirtävät huomion pois hallituksen todellisesta talouspolitiikasta. Sillä välin kun perussuomalaiset lietsoo pelkoa vähemmistöjä kohtaan, leikkaukset kohdistuvat kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin, myös puolueen omiin äänestäjiin.

Gallup-luvut voivat ilahduttaa puheenjohtajia, mutta ratkaiseva kysymys on yhä sama: kenen etua tämä talouspolitiikka lopulta palvelee? Vastaus näkyy jokaisessa suljetussa terveysasemassa, jokaisessa leikatussa etuudessa ja jokaisessa perheessä, jolta viedään turva. Vasemmistoliiton nousu kertoo, että yhä useampi on lakannut hyväksymästä sitä.