Da­ta­kes­kuk­sia ei pidä rakentaa suu­ry­ri­tys­ten ehdoilla

Suomesta ollaan tekemässä datakeskusten uutta kasvualustaa. Miljardien eurojen investointeja otetaan vastaan kuin ne olisivat automaattisesti hyviä uutisia. Mitä suurempi summa, sitä suuremmat otsikot.

Mutta investoinnin arvo ei kerro meille, mitä yhteiskunta siitä saa.

Kun kansainvälinen teknologiayhtiö rakentaa Suomeen valtavan datakeskuksen, kyse ei ole vain yksityisestä rakennushankkeesta. Se tarvitsee sähköä, vettä, maa-alaa, teitä, sähköverkkoa ja muuta yhteiskunnan rakentamaa infrastruktuuria. Siksi myös kysymys siitä, kuka hyötyy ja kuka maksaa, kuuluu kaikille suomalaisille.

Sähköä tar­vi­taan myös suo­ma­lai­sil­le

Datakeskukset kuluttavat valtavia määriä sähköä. Samaan aikaan Suomessa yritetään pitää sähkön hinta kohtuullisena kotitalouksille ja varmistaa, että energiaa riittää myös teollisuudelle.

Rajallista sähköä ei pidä automaattisesti ohjata sinne, missä se tuottaa suurimmat voitot yksityisille yrityksille.

Jos yhteiskunta investoi sähköverkkoon ja muuhun infrastruktuuriin, myös yhteiskunnan pitää saada investoinneista todellista hyötyä. Kustannuksia ei voida hyväksyä siirrettäväksi tavallisten ihmisten maksettaviksi samalla, kun datakeskusten omistajille kertyy miljardien liiketoimintaa.

Suuri in­ves­toin­ti ei tarkoita au­to­maat­ti­ses­ti paljon työ­paik­ko­ja

Suomi tarvitsee investointeja ja työpaikkoja. Siitä ei ole epäilystä.

Silti jokaisen hankkeen kohdalla pitää katsoa otsikoita pidemmälle. Googlen mukaan sen Suomeen suunnittelema 13 miljardin dollarin investointi tukee rakentamisen aikana yli 37 000 työpaikkaa.

Luku kuulostaa suurelta. Olennaisempaa on kuitenkin tietää, kuinka paljon pysyviä työpaikkoja syntyy ja kuinka suuri osa investoinnin tuottamasta arvosta jää Suomeen.

Jos yhteiskunta antaa kansainväliselle suuryritykselle mahdollisuuden hyödyntää Suomen sähköä, luontoa ja infrastruktuuria, vastineeksi pitää saada muutakin kuin näyttävä lehdistötiedote.

Luonto ei ole ilmaista raaka-ainetta

Datakeskus tarvitsee ympärilleen paljon muutakin kuin rakennuksen. Sen toiminta vaatii sähköä, jäähdytystä, vettä ja maa-alaa.

Suomessa on vaarallinen tapa ajatella, että täällä riittää kaikkea loputtomasti. Ei riitä.

Luonnonvarat ovat rajallisia. Sähköverkko on rajallinen. Maa-ala on rajallinen. Myös ihmisten sietokyky jatkuvasti kasvaville teollisuus- ja infrastruktuurihankkeille on rajallinen.

Teknologian kehitystä ei tarvitse pysäyttää. Sen sijaan pitää päättää, millä ehdoilla sitä tehdään.

Yhteiset re­surs­sit eivät saa muuttua yk­si­tyi­sek­si voitoksi

Datakeskuksia koskeva keskustelu on vasta alkamassa. Kansalaisaloite datakeskusten sääntelystä on jo ylittänyt eduskuntakäsittelyyn vaadittavan 50 000 kannatusilmoituksen rajan.

Se pitäisi ottaa vakavasti.

Ongelma ei ole siinä, että Suomeen investoidaan. Ongelma syntyy silloin, jos yhteiskunta alkaa pitää jokaisen suuren yritysinvestoinnin etua automaattisesti yleisenä etuna.

Markkinoiden tehtävä on tuottaa voittoa. Yhteiskunnan tehtävä on huolehtia ihmisistä, luonnosta ja yhteisistä resursseista.

Siksi meidän ei pidä kysyä ensimmäisenä, kuinka paljon datakeskus tuo rahaa yritykselle. Meidän pitää kysyä, mitä se tuo ihmisille.

Jos vastaus jää epäselväksi, hanketta ei pidä kiirehtiä.

Suomen sähkö, luonto ja infrastruktuuri ovat yhteisiä resursseja. Niitä ei pidä antaa halvalla kansainvälisten suuryritysten käyttöön vain siksi, että investointi näyttää hyvältä tilastossa.

Teknologiaa voidaan kehittää myös ihmisten ehdoilla. Talouden tehtävä on palvella ihmisiä, ei päinvastoin.