Pride-ta­pah­tu­mil­le eh­do­te­taan K-18-ikärajaa – miksi nuorten suo­je­le­mi­ses­sa tar­kas­tel­laan vain Pridea?

Pride on joidenkin mielestä liian vaarallista nuorille. Minusta olennaisempi kysymys on toinen: miksi juuri Pride halutaan rajata täysi-ikäisille, mutta uskonnollisten ja konservatiivisten yhteisöjen vaikutuksesta nuoriin puhutaan paljon vähemmän?

Kaisa Garedew, Laura Huhtasaari ja Päivi Räsänen ovat jättäneet eduskunnalle toimenpidealoitteen, jossa vaaditaan Pride-tapahtumille 18 vuoden ikärajaa. Aloitteessa vedotaan muun muassa alaikäisille suunnattuihin seksuaalisuutta ja sukupuolta käsitteleviin sisältöihin sekä Helsingissä järjestettyyn packer-työpajaan.

Yksittäisen tapahtuman sisällöstä voidaan keskustella kriittisesti. Siitä ei kuitenkaan saisi seurata, että kokonainen Pride-liike pitäisi sulkea alaikäisiltä.

Miksi kirkon vai­ku­tuk­ses­ta vaietaan?

Keskustelussa on silmiinpistävä kaksoisstandardi. Kun nuori osallistuu Prideen, sitä voidaan kuvata vaarallisena vaikuttamisena. Samaan aikaan kirkot ja konservatiiviset uskonnolliset liikkeet ovat pitkään välittäneet nuorille omia käsityksiään seksuaalisuudesta, sukupuolesta, perheestä ja hyvästä elämästä.

Minun näkemykseni on, että myös tätä vaikutusvaltaa pitää tarkastella kriittisesti. Nuoren maailmankuvaan voidaan vaikuttaa voimakkaasti uskonnollisessa yhteisössä siinä missä muissakin yhteisöissä. Jos nuorten ajatteluun vaikuttamisesta ollaan aidosti huolissaan, samaa mittaria on käytettävä kaikkiin.

Nuori ei tarvitse aikuisia, jotka päättävät hänen puolestaan, millainen hänen pitäisi olla.

Pride ei ole lapsilta suo­jat­ta­va asia

Pride ei määrää nuorelle identiteettiä. Se voi yksinkertaisesti tarjota mahdollisuuden nähdä, että erilaiset ihmiset kuuluvat samaan yhteiskuntaan ja ansaitsevat saman arvon.

Jos jokin yksittäinen tapahtuma sisältää alaikäisille sopimatonta materiaalia tai toimintaa, siihen voidaan puuttua. Arvioinnin pitää kuitenkin perustua sisältöön, ei siihen, onko järjestäjä Pride-yhteisö, kirkko tai jokin muu järjestö.

Suojelua tar­vi­taan syr­jin­näl­tä

Lapsen suojeleminen ei tarkoita sitä, että hänet pitäisi eristää asioista vain siksi, etteivät ne sovi jonkun aikuisen maailmankuvaan.

Nuorella pitää olla oikeus kysyä, kuka hän on, tutustua erilaisiin ihmisiin ja kasvaa ilman, että hänen seksuaalisuutensa tai sukupuoli-identiteettinsä tehdään häpeän aiheeksi. Siksi vastustan Pride-tapahtumien K-18-rajausta.

Jos nuorten suojelemisesta halutaan käydä vakavaa keskustelua, katseen on ulotuttava kaikkiin yhteisöihin, joilla on vaikutusvaltaa nuorten ajatteluun. Myös kirkkojen ja uskonnollisten järjestöjen toiminnan on kestettävä sama kriittinen tarkastelu kuin muidenkin.