Sak­sa­lais­nuo­ret vas­tus­ta­vat ase­vel­vol­li­suut­ta ja mi­li­ta­ris­mia: "Emme halua sotaan"

Saksassa tuhannet opiskelijat ovat jälleen osoittaneet mieltään asevelvollisuutta ja hallituksen puolustuspolitiikkaa vastaan. Perjantaina 25. syyskuuta järjestettyihin koululakkoihin osallistui järjestäjien mukaan yli 45 000 nuorta noin sadassa kaupungissa. Kyseessä oli neljäs laaja protestipäivä.

Opiskelijat vastustavat erityisesti suunnitelmia, joilla nuoria pyritään ohjaamaan asepalvelukseen. Protestiliike on kasvanut samalla, kun Saksan hallitus on ilmoittanut tavoitteekseen vahvistaa maan asevoimia merkittävästi.

Saksan puo­lus­tus­me­not kasvavat nopeasti

Saksan hallituksen suunnitelmien mukaan maan puolustusmenoihin käytettäisiin vuonna 2027 noin 139,6 miljardia euroa. Summa olisi uusi ennätys. Hallitus perustelee menojen kasvua Euroopan turvallisuustilanteella ja Venäjän hyökkäyssodalla Ukrainassa.

Samalla Saksassa käydään keskustelua siitä, miten nuorten osallistumista asepalvelukseen lisätään. Opiskelijoiden mukaan vapaaehtoisuuteen perustuva järjestelmä voi käytännössä johtaa kohti laajempaa asevelvollisuutta. Tämä on heidän keskeinen syynsä vastustaa hallituksen suunnitelmia.

Protestien järjestäjät ovat lisäksi kritisoineet sitä, että koulujen ja nuorisopalveluiden resursseja supistetaan samaan aikaan, kun sotilasmenoja kasvatetaan.

Nuorten vastaus kertoo myös toisesta nä­ke­myk­ses­tä tur­val­li­suu­des­ta

Tässä kohtaa on syytä pysähtyä. Saksan hallitus perustelee puolustusmenojen kasvua turvallisuudella. Se on hallituksen poliittinen valinta. Mutta turvallisuutta voidaan tarkastella myös ihmisten arjen kautta.

Vasemmistolaisesta näkökulmasta yhteiskunnan turvallisuus ei tarkoita vain suurempaa armeijaa ja lisää aseita. Turvallisuuteen kuuluvat myös koulutus, toimeentulo, terveydenhuolto ja toimivat julkiset palvelut. Niihin käytetyt rahat eivät ole pois turvallisuudesta, vaan ovat osa sitä.

Siksi saksalaisnuorten protesteissa on tärkeä kysymys: millaista yhteiskuntaa olemme rakentamassa, jos sotilaalliseen varautumiseen löytyy jatkuvasti enemmän rahaa, mutta nuorten tulevaisuudesta joudutaan tinkimään?

Minusta nuorten ei pidä olla ensimmäisiä, joiden odotetaan sopeutuvan kasvavaan militarismiin. Rauhan puolustaminen ei tarkoita turvallisuusuhkien sivuuttamista. Se tarkoittaa myös sen kysymistä, voisiko turvallisuuspolitiikan lähtökohtana olla ihmisten elämä eikä asevarustelun jatkuva kasvattaminen.

Saksalaisnuoret ovat ainakin päättäneet kysyä tämän kysymyksen ääneen.