Poliisin yli­lyön­nit ja oi­keis­ton leik­kauk­set: Kuka mää­rit­te­lee tur­val­li­suu­den?

Suomen poliisi on jälleen julkisen keskustelun keskiössä. Tuore tapaus, jossa poliisipartio kiilasi autolla mopoilevan nuoren rajusti ojaan, on järkyttänyt monia.

Liikennerikkomukseen ja pakenemiseen vastattiin hengenvaarallisella voimankäytöllä. Tilanne osoittaa konkreettisesti, miten hämärtynyt suhteellisuudentaju virkavallalla voi olla, kun vastakkain asetetaan nuoren henki ja järjestyksenpito.

Tämä ei ole irrallinen tapaus. Muistissa on edelleen tilanne, jossa poliisit jättivät päihtyneen ja kevyesti pukeutuneen nuoren miehen pimeään metsään heitteille sairaalahoidon sijaan. Nämä tapaukset kertovat tarinaa kulttuurista, jossa kovat otteet ja välinpitämättömyys heikoimmassa asemassa olevia kohtaan kuitataan liian usein pelkkinä yksittäistapauksina.

Oi­keis­ton leik­kauk­set ja vä­ki­val­ta­ko­neis­ton suojelu

Oikeisto puhuu jatkuvasti turvallisuudesta, mutta todellisuudessa sen harjoittama politiikka murentaa yhteiskunnan turvaverkkoja. Kun sosiaalipalveluista, nuorisotyöstä ja mielenterveyspalveluista leikataan, sosiaaliset ongelmat ja pahoinvointi syvenevät. Oikeiston ratkaisu tähän itse aiheutettuun kriisiin ei ole ihmisten auttaminen, vaan valvonta ja rangaistusten koventaminen.

Poliisi ei toimissaan edusta puolueetonta linjaa. Se on laitos, jonka tehtävänä on pitää yllä vallitsevaa taloudellista järjestystä ja yksityisomaisuuden suojaa. Kun yhteiskunnallinen eriarvoisuus kasvaa, valtaapitävät tukeutuvat yhä kovempiin otteisiin järjestyksen säilyttämiseksi. Resursseja pumpataan valvontaan samaan aikaan, kun ihmisten arjen turvallisuudesta eli toimeentulosta ja palveluista tingitään.

Kak­soiss­tan­dar­dit ja suh­teel­li­suus­pe­ri­aat­teen ro­mut­ta­mi­nen

Lainsäädännön ja poliisilain mukaan voimankäytön on aina oltava suhteellista eli sen on oltava linjassa tehtävän vakavuuden kanssa. Autolla kiilaamista ja muita suuria riskejä tulee välttää nopeuksien ollessa korkeita. Silti käytäntö kentällä näyttää toiselta.

Luokkajako näkyy selvästi siinä, mihin poliisin voimavarat kohdistetaan. Pienituloisia, nuoria ja kaduilla liikkuvia ihmisiä seurataan ja kontrolloidaan herkästi kovin ottein. Samaan aikaan suuryhtiöiden tekemät talousrikokset, ympäristörikkeet ja työntekijöiden hyväksikäyttö käsitellään siististi paperitöinä ilman näyttäviä pakkokeinoja.

Lisäksi virkavallan koventuneet otteet näkyvät suoraan kaduilla, kun ihmiset käyttävät perustuslaillista oikeuttaan osoittaa mieltään. Ympäristö- ja rauhanliikkeiden rauhanomaisia mielenosoituksia hajotetaan voimakeinoin, mikä paljastaa järjestelmän pyrkimyksen vaimentaa yhteiskunnallinen muutoshalu ja kriittiset äänet.

Aito tur­val­li­suus ra­ken­ne­taan huo­len­pi­dol­la ja so­si­aa­li­pal­ve­luil­la

Rangaistuskeskeinen järjestelmä ei poista rikollisuuden ja pahoinvoinnin juurisyytä. Aito turvallisuus syntyy siitä, että jokaisella on mahdollisuus inhimilliseen elämään, riittävään toimeentuloon, terveydenhuoltoon ja turvalliseen kasvuympäristöön.

Poliisin jatkuvasti kasvavista määrärahoista on leikattava, ja nämä resurssit on siirrettävä suoraan ennaltaehkäisevään nuorisotyöhön, mielenterveyspalveluihin ja matalan kynnyksen sosiaalipalveluihin. Kun yhteiskunnan ongelmia hoidetaan maijoilla ja pampuilla sosiaalityön sijaan, kyse on epäonnistuneesta politiikasta.

Meidän on kieltäydyttävä hyväksymästä järjestelmää, jossa ihmisarvo unohdetaan järjestyksenpidon tieltä. Turvallisuus ei synny pelosta, kontrollista tai virkavallan mielivallasta. Aito ja pysyvä turvallisuus rakennetaan tasa-arvolla, oikeudenmukaisuudella ja pitämällä huolta jokaisesta ihmisestä. Nuorten vaarantamiselle ja heikoimpien hylkäämiselle on saatava loppu nyt.