Pe­rus­suo­ma­lais­ten kannatus laskee: Vä­hem­mis­tö­jen kyy­kyt­tä­mi­nen on puolueen epä­toi­voi­nen vaaliase

Suomalainen poliittinen ilmapiiri on ajautumassa todella synkkään jamaan, eikä se ole mikään vahinko. Kun katsoo perussuomalaisten viimeaikaisia ulostuloja, kyse ei ole yksittäisistä sammakoista tai vahingoista. Kyse on kylmästä ja lasketusta strategiasta. Eduskuntavaalit lähestyvät, puolueen gallup-kannatus sakkaa, ja paniikin kasvaessa ainoaksi keinoksi näyttää jäävän kaikkein syvimpien ennakkoluulojen ja vihan lietsominen.

Tämän politiikan raadollisuus iskee suoraan heikoimmassa asemassa oleviin. Otetaan esimerkiksi sote- ja terveysministeriön ajamat rajut leikkaukset sote-järjestöjen rahoitukseen. Nämä leikkaukset kohdistuvat suoraan niihin toimijoihin, jotka pitävät lasten, vammaisten, vanhusten ja vähemmistöjen puolta. Kun valtionjohdon tasolta kuristetaan niiden ääni, jotka puolustavat ihmisoikeuksia ja tarjoavat elintärkeää ennaltaehkäisevää apua, kyse on puhtaasta kiusaamisesta. Samalla media valitettavasti ruokkii tätä kehitystä kutsumalla rasistisia provokaatioita vain "kireäksi keskusteluksi" television studioissa – pelkkien klikkausten ja katsojalukujen toivossa.

Vihamielisyys ei rajoitu vain maahanmuuttajiin. Puolueen edustajat ovat ottaneet järjestelmälliseksi maaliksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Pride-tapahtumia ja sateenkaariväestön perusoikeuksia vastustetaan avoimesti, ja tasa-arvoa ajavat ihmisoikeusliikkeet leimataan vaaralliseksi "ideologiaksi". Kunnissa perussuomalaiset ovat levittäneet suoranaisia valheita väittäen sateenkaariliputuksen rikkovan kansainvälisiä sopimuksia ja rinnastaneet ihmisoikeusmarssit rikollisuuteen. Sama epäinhimillistävä linja näkyy romaneihin kohdistuvassa kollektiivisessa syyllistämisessä sosiaalisessa mediassa. Kun perinteiset poliittiset keinot loppuvat kesken, vähemmistöjen oikeuksien polkemisesta ja kulttuurisodan lietsomisesta tehdään tietoisesti vaalase, jolla yritetään peittää hallituspolitiikan sosiaaliset tuhot.

Tässä kulttuurisodassa on kuitenkin kyse jostain vielä suuremmat mittasuhteet täyttävästä harhautuksesta. Samalla kun puolueen johto pitää ääntä sateenkaarilipuista ja maahanmuutosta, he äänestävät eduskunnassa työläisten lakko-oikeuden murtamisen, helpompien irtisanomisten ja historian rajuimpien sosiaaliturvaleikkausten puolesta. Tämä on rasismin ja kovan oikeistolaisen talouspolitiikan liitto: tavallisilta suomalaisilta viedään toimeentulo, ja vastineeksi tarjotaan pelkkää vihaa ja syntipukkeja.

Me emme voi jäädä vain katselemaan tätä sivusta tai tyytyä pelkkään symboliseen vastarintaan opposition penkeillä. Tämän kehityksen pysäyttämiseksi tarvitaan todellisia ja radikaaleja rakenteellisia tekoja.

Tar­vit­ta­vat ra­ken­teel­li­set muu­tok­set

• Ensinnäkin tarvitsemme tiukan rasismivastaisen lainsäädännön, joka tekee vähemmistöjen kyykyttämisestä ja syrjivästä politiikasta rangaistavaa myös ministeritasolla.
• Toiseksi, kansalaisjärjestöjen ja ennaltaehkäisevän sosiaalityön rahoitus on suojattava lailla, jotta mikään hallitus ei voi käyttää valtion budjettia poliittisen puhdistuksen välineenä.
• Kolmanneksi, kriittiset hyvinvointipalvelut on otettava kokonaan valtion haltuun ja turvattava markkinavoimien sekä leikkaussaksien ulottumattomiin.
• Neljänneksi, antifasistisesta ja antirasistisesta kasvatuksesta on tehtävä pakollista aina varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin, jotta vihalta putoaa pohja pois tulevaisuudessa.

Ihmisarvo ja solidaarisuus ovat yhteiskunnan perusedellytyksiä, eikä niitä saa uhrata yhdenkään puolueen vaalistrategian vuoksi. Jos emme nouse vastarintaan nyt, menetämme hyvinvointivaltion lisäksi myös yhteiskuntamme inhimillisyyden.