Nuorten mie­len­ter­veys­k­rii­si on ka­pi­ta­lis­min tuottama oire

Suomessa puhutaan jatkuvasti nuorten mielenterveyskriisistä. Meille tarjoillaan tilastoja mielenterveysongelmien kasvusta, kauhistellaan pitkiä terapiajonoja ja syytetään milloin mitäkin ulkopuolista tekijää. Silti kukaan ei tunnu haluavan puhua siitä kaikista suurimmasta syystä eli nykyisestä talousjärjestelmästämme, kapitalismista. Me hoidamme vain oireita, mutta jätämme itse sairauden rauhaan. Mitä jos vika ei olekaan nuorten omassa päässä, vaan yhteiskunnan rakenteissa, jotka pakottavat meidät elämään jatkuvassa stressissä ja suorituspaineessa?

Tämä aihe ei ole minulle mikään kaukainen teoria, vaan täysin arkista todellisuutta. Olen sairastanut vuosia skitsoaffektiivista mielialahäiriötä, vaikeaa ahdistusta ja unettomuutta. Tiedän tasan tarkkaan, miltä tuntuu, kun oma mieli ei meinaa kantaa. Juuri siksi minua raivostuttaa katsoa vierestä, miten nykymaailma rikkoo nuoret jo kauan ennen kuin he edes ehtivät työelämään. Kouluista on tehty tehtaita, joissa lapsia ja nuoria testataan, mitataan ja arvioidaan pelkkinä tulevina tuottavuustekijöinä. Heidät uuvutetaan loppuun kilpailulla ennen kuin he ovat edes täysi-ikäisiä.

Nuoruuden pitäisi olla aikaa, jolloin saa etsiä itseään, kokeilla asioita, tehdä virheitä ja oppia tuntemaan itsensä ilman jatkuvaa pelkoa epäonnistumisesta. Nykyään opintotukien leikkaukset ja vaatimukset täydellisistä elämänvalinnoista heti peruskoulun jälkeen pakottavat nuoret suorittamaan elämää hampaat irvessä. Tämä tuhoaa terveen henkisen kasvun ja ajaa nuoret kriisiin ennen kuin heidän persoonallisuutensa on edes ehtinyt kehittyä.

Miksi opiskelu ja työelämä uu­vut­ta­vat? Jär­jes­tel­mä tekee meistä sairaita

Nykyisessä markkinataloudessa ihmisen arvo lasketaan vain sen mukaan, kuinka paljon rahaa hän pystyy tuottamaan omistavalle luokalle. Tämä kylmä logiikka iskee nuoriin jo varhain. Opiskelijoille luodaan jatkuva turvattomuuden tunne: sinun on suoriuduttava täydellisesti, valittava heti oikein ja kilpailtava kavereitasi vastaan, tai muuten putoat kyydistä. Nuoret opetetaan pelkäämään tulevaisuutta. Jatkuva stressitila tuhoaa hermoston, vie unet ja synnyttää kollektiivista ahdistusta.

Masennus ja ahdistus eivät useinkaan ole vikoja aivokemiassa, vaan täysin luonnollinen reaktio sairaaseen ympäristöön. Kun yhteiskunta vaatii meiltä mahdottomia, ahdistus on mielen ja kehon tapa huutaa vastaan. Sosiaalinen ahdistuskin on looginen seuraus siitä, että meidät pakotetaan jatkuvasti vertailemaan itseämme muihin ja kilpailemaan keskenämme.

Kun nuori tajuaa, että hänen elämänsä ja tuleva työnsä on valjastettu vain suuryhtiöiden rikastuttamiseen ilman, että hänellä on mitään aitoa valtaa omaan arkeensa, elämältä putoaa pohja. Moni päätyy tekemään merkityksettömiä töitä vain siksi, että pysyisi hengissä järjestelmässä. Ja kun nuori uupuu tämän kaiken keskellä, järjestelmä väittää ongelman olevan hänen omassa päässään. Se on törkeää valehtelua. Mielenterveyskriisi on suora seuraus kapitalismista, joka ensin sairastuttaa ihmiset ja tekee sen jälkeen rahaa heidän hoitamisellaan.

Yksityiset lääkärijätit käärivät miljoonavoittoja jakamalla mielialalääkkeitä ja lyhytterapioita. Tavoitteena ei ole parantaa ihmistä, vaan saada uupunut työntekijä mahdollisimman nopeasti takaisin tuottamaan voittoa sijoittajille, sen sijaan että korjattaisiin se ympäristö, joka hänet alun perin rikkoi.

Kom­mu­nis­mi ja koh­tuus­ta­lous: Ratkaisu nuorten pa­hoin­voin­tiin

Sanon tämän suoraan: tätä järjestelmää ei voida korjata pienillä viilauksilla tai terapiatakuilla. Kapitalismi on pohjimmiltaan tuhoisa, ja se on korvattava kommunismilla. Meidän on siirryttävä malliin, jossa yritykset ja tuotantovälineet otetaan yhteisomistukseen ja talouden ainoaksi päämääräksi asetetaan ihmisten hyvinvointi, ei pörssikurssien nousu. Kun luovumme pakonomaisesta talouskasvun vaatimuksesta ja siirrymme kohtuutalouteen, voimme rakentaa maailman ihmisen ehdoilla.

Tämä kommunistinen yhteiskunta ratkaisisi mielenterveyskriisin suoraan juuritasolla. Kun tuotantoa ohjataan vain todellisiin tarpeisiin, työpäivää voidaan lyhentää dramaattisesti, esimerkiksi nelipäiväiseen työviikkoon tai kuuden tunnin työpäivään. Se onnistuu ilman pelkoa toimeentulon menettämisestä. Tämä antaisi nuorille ja työntekijöille aikaa levätä, helpottaisi unettomuutta ja poistaisi jatkuvan stressin.

Kapitalismi yrittää tälläkin hetkellä vallata elämästämme viimeisetkin tunnit jatkuvalla digitaalisella ärsyketulvalla. Tällä tarkoitan älypuhelimien koukuttavia algoritmeja, loputonta somen selaamista, kohdennettuja mainoksia ja 24/7-tavoitettavuuden vaatimusta. Meidät on opetettu kuluttamaan, reagoimaan ja olemaan levottomia silloin, kun pitäisi nukkua. Elämänrytmin hidastaminen ja tämän viihderuuhkan katkaiseminen olisi biologinen pelastusrengas ihmisen stressille. Lepo on perusoikeus, jota ei pidä mitata rahassa.

Samalla kapitalismin ruokkima sairas yksilökeskeisyys ja yksinäisyys korvautuvat aidolla yhteisöllisyydellä. Kommunismissa kukaan ei jää yksin, koska yhteiskunta rakentuu solidaarisuuden ja keskinäisen avun varaan. Kun kilpailu poistuu, myös nuorten kokema sosiaalinen ahdistus ja ulkopuolisuus vähenevät. Lisäksi suuryhtiöiden ja miljardöörien hamstraamat jättiomaisuudet on otettava yhteiskunnan haltuun. Kun nämä varat ohjataan suoraan ilmaisiin, laadukkaisiin ja nopeasti saataviin mielenterveyspalveluihin, poistamme hoitojonot kerralla.

Työn­te­ki­jöi­den oma valta toimii jo maail­mal­la

Aina kun kapitalismin vaihtoehdoista puhutaan radikaalisti, oikeisto alkaa pelotella Neuvostoliiton historian synkillä varjoilla. Mutta itäblokin autoritaariset valtiot vain ratsastivat kommunismin nimellä. Todellisuudessa ne olivat harmaita puoluediktatuureja, joissa tuntevia ihmisiä ei kuunneltu. Pakkovalta ja sensuuri murentavat ihmismielen vähintään yhtä tehokkaasti ja varmasti kuin markkinatalous. En kaipaa diktatuuria, vaan aitoa, työntekijöiden omaa talousdemokratiaa.

Tämä ei ole mitään utopiaa, sillä toimivia esimerkkejä löytyy jo maailmalta. Espanjassa toimii Mondragon, joka on maailman suurin työntekijöiden omistama osuuskunta. Siellä kymmenet tuhannet ihmiset omistavat omat työpaikkansa, päättävät asioista demokraattisesti ja pitävät palkkaerot minimaalisina. Tutkimukset osoittavat, että tällaisissa malleissa ihmisten kokema taloudellinen epävarmuus, työttömyyden pelko ja stressi ovat huomattavasti vähäisempää kuin perinteisissä kapitalistisissa firmoissa. Kun ihminen on itse oman työnsä herra, työn mielekkyys palaa ja mielenterveys kohenee.

Lo­pe­te­taan val­hee­seen us­ko­mi­nen

Meidän on lopetettava nuorten syyllistäminen heidän pahoinvoinnistaan. He eivät ole heikkoja tai rikkinäisiä. He ovat terveitä, tuntevia ihmisiä, joiden mieli reagoi täysin luonnollisella tavalla sairaaseen, kylmään ja epäinhimilliseen järjestelmään.

Mielenterveyskriisi ei koskaan ratkea sillä, että opettelemme sietämään riistoa ja jatkuvaa venymistä hieman paremmin mindfulnessin, hengitysharjoitusten tai kalliin yksilöterapian avulla. Se ratkeaa vain murtamalla ne rakenteet, jotka meidät alun perin sairastuttavat. On aika lakata olemasta pelkkiä rattaita muiden rikastuttamisen koneistossa ja vaatia yhteiskuntaa, jossa ihmisen elämä on aina tärkeämpi kuin mikään määrä rahaa.