Kelan työn­te­ki­jöi­den tur­val­li­suus vaatii toimia - nimiä pois­te­taan pää­tök­sis­tä

Kelan työntekijät ottavat päivittäin vastaan vihaa, joka ei kuulu heille. He tekevät työtään järjestelmässä, jonka reunaehdot päätetään aivan muualla, mutta he ovat ne, joita uhkaillaan, maalitetaan ja pelotellaan. Hallitus esittää nyt lakimuutosta, jonka mukaan päätöksentekijän nimi voidaan jättää pois toimeentulotuki- ja muista etuuspäätöksistä. Tarkoitus on suojella virkailijoita maalittamiselta ja vainolta. Suoja on tarpeen, mutta se ei kosketa lainkaan sitä, miksi ihmiset ovat niin epätoivoisia, että purkavat raivonsa luukun toisella puolella istuvaan ihmiseen.

Työn­te­ki­jöi­den tur­val­li­suus on pe­ru­s­oi­keus

Turvattomuus kasvoi, kun perustoimeentulotuki siirtyi Kelan hoidettavaksi vuoden 2017 alussa. Kelan turvallisuusjohtajan Sami Niinikorven mukaan työntekijöitä uhataan väkivallalla noin 250 kertaa vuodessa. Se on lähes päivittäinen uhka. Tilanne on kestämätön, ja se murentaa sekä työntekijöiden hyvinvointia että koko julkisen palvelun uskottavuutta.

Sosiaalinen media on muuttanut häirinnän luonnetta. Sitä kohdistetaan yhä useammin myös työntekijöiden perheenjäseniin. Kyse on järjestelmällisestä toiminnasta, jossa virkailijoista jaetaan henkilötietoja, kuvia ja yhteystietoja mustamaalaamisen välineeksi. Kukaan ei ansaitse sitä työtään tehdessään.

Kokeilu osoitti muu­tok­sen tarpeen

Kelassa toteutettiin vuonna 2024 kokeilu, jossa päätöksentekijän nimi poistettiin etuuspäätöksistä. Eduskunnan oikeusasiamies totesi kokeilun laittomaksi, mutta työntekijät ottivat sen vastaan hyvin. Kyselyssä 88 prosenttia koki nimen poistamisen parantaneen työturvallisuutta ja 78 prosenttia työhyvinvointia. Lakimuutos loisi tälle suojalle kestävän oikeudellisen pohjan, ja nimi voitaisiin jatkossa jättää pois myös muista päätöksistä silloin, kun häirinnän riski on olemassa. Laki tulisi voimaan 1.1.2027.

Vika on hal­li­tuk­sen po­li­tii­kas­sa, ei työn­te­ki­jöis­sä

Suojatoimet ovat välttämättömiä, mutta ne hoitavat oiretta eivätkä tautia. Kun ihmiseltä viedään pohja jalkojen alta, epätoivo ei katoa. Se etsii kohteen, ja liian usein se osuu virkailijaan, joka ei ole päättänyt yhdestäkään leikkauksesta.

Orpon ja Purran hallitus on ajanut työttömät, pienituloiset ja sairaat tietoisesti ahtaalle. Asumistukea on kurjistettu, indeksikorotukset jäädytetty ja toimeentulon ehtoja kiristetty samaan aikaan, kun hyvätuloisia on kohdeltu silkkihansikkain. Tämä on luokkapolitiikkaa: köyhiltä leikataan, jotta rikkaat säästyvät. Kun tuhannet ihmiset painetaan epätoivoon, on suorastaan tekopyhää ihmetellä, miksi järjestelmää kohtaan tunnetaan raivoa. Se raivo on hallituksen omaa käsialaa.

Virkailija ei jäädytä indeksejä eikä kirjoita hallitusohjelmaa. Hän panee toimeen sen, mitä ministerit ovat päättäneet, ja saa niskaansa vihan, joka kuuluisi ministeriaitioon. Jos hallitus välittäisi Kelan työntekijöiden turvallisuudesta, se lopettaisi politiikan, joka tätä epätoivoa tuottaa. Turvallisuutta ei rakenneta piilottamalla nimiä paperilta vaan riittävällä sosiaaliturvalla, vahvoilla julkisilla palveluilla ja politiikalla, joka ei jätä ketään heitteille. Kaikki muu on laastaria hallituksen itse aiheuttamaan haavaan.