Valtion tie­dus­te­lu­ko­neis­ton kes­kit­tä­mi­nen herättää ky­sy­myk­siä vallan ja mää­rä­ra­ho­jen jaosta

Ulkoministeriön väistyvä valtiosihteeri Jukka Salovaara on avannut keskustelun Suomen tiedustelukoneiston uudelleenjärjestelystä. Salovaara esittää, että suojelupoliisi (Supo) siirrettäisiin ulkoministeriön ohjaukseen. Perusteluna tälle muutokselle hän nostaa esiin Supo:n muuttumisen ”vahvasti siviilitiedustelupalveluksi”. Salovaaran mukaan ulkoministeriö ja suojelupoliisi ovat ”läheisiä kumppaneita”, joiden analyysit ovat usein yhteisiä. Mallia haetaan Ruotsista.

Tämä ehdotus on saanut tukea ulkoministeri Elina Valtoselta (kok.). Valtonen korostaa, että hallinnollisen siirron taustalla vaikuttaa myös tarve suojella tiedustelupalvelun resursseja; hän pitää tärkeänä, ettei suojelupoliisi joutuisi kilpailemaan poliisin kanssa samoista määrärahoista. Työväen näkökulmasta tällainen kehitys herättää kuitenkin kysymyksiä valtion turvallisuuslaitosten keskittämisestä ja niiden parlamentaarisesta valvonnasta.

Po­liit­tis­ta val­lan­käyt­töä re­surs­sien varjolla

Suojelupoliisin hallinnollinen asema on ollut viime aikoina vilkkaan poliittisen väännön kohteena. Supo siirtyi kuluvan vuoden alussa sisäministeriön kansliapäällikön alaisuuteen. Viime syksynä pääministeri Petteri Orpo (kok.) väläytti ajatusta suojelupoliisin siirtämisestä valtioneuvoston kanslian alaisuuteen, mitä sisäministeri Mari Rantanen (ps.) kuitenkin vastusti. Nyt esitetty ulkoministeriön malli jatkaa tätä jatkuvaa siirtelyä, joka heijastaa hallituspuolueiden halua hallinnoida valvontakoneistoa omien prioriteettiensa mukaisesti.

Lisäksi Salovaara ehdottaa, että ulkoministeri toimisi samalla eurooppaministerinä. Perusteluna on, että ulkopolitiikasta on tullut EU:ssa vahvasti Eurooppa-neuvoston ja valtionpäämiesten asia. Salovaaran mukaan olisi ”Suomen ulkopoliittisen vaikuttamisen eduksi”, että ulkoministeri olisi vahvemmin kytketty EU-asioiden hoitamiseen. Tämä ehdotus, jota myös ministeri Valtonen tukee, korostaa entisestään pyrkimystä keskittää ulkopoliittista valtaa ja sitoa se tiiviimmin EU-tason strategioihin.

Kun virkamiehet ja poliittinen johto keskustelevat näin merkittävistä rakenteellisista muutoksista, on keskeistä pohtia, ketä tämä palvelujen uudelleenjärjestely loppujen lopuksi hyödyttää. Kun tiedustelupalvelu kytketään entistä tiiviimmin ulkopolitiikan ytimeen, vaarana on, että kansalaisten valvonta ja tiedustelutoiminta etääntyvät entisestään demokraattisesta valvonnasta ja kansanomaisesta kontrollista. Valtiosihteeri Salovaara jättää tehtävänsä syyskuun alussa, jolloin hän siirtyy Euroopan unionin suurlähettilääksi Lontooseen. Hänen tilalleen valtiosihteeriksi nousee ulkoasiainneuvos Tuomas Tapio. Jää nähtäväksi, miten tämä hallinnollinen pelinappuloiden siirtely vaikuttaa lopulta suomalaiseen yhteiskuntaan ja kansalaisoikeuksiin.