Palk­ka­var­kaus on kri­mi­na­li­soi­ta­va: Työ­nan­ta­jan tekemä ti­li­nau­han peu­ka­loin­ti ei ole vahinko vaan rikos

Kun kaupan kassanhoitaja ottaa kassasta luvatta viisikymmentä euroa, paikalle kutsutaan poliisi ja teosta seuraa rikosrekisterimerkintä. Mutta kun työnantaja jättää tietoisesti maksamatta työntekijälle satoja tai jopa tuhansia euroja ylitöitä, lomaliksoja tai työehtosopimuksen mukaisia minimejä, yhteiskunta katsoo muualle. Suomessa tätä kutsutaan yhä pelkäksi siviilioikeudelliseksi riita-asiaksi.

Tämä kaksoisstandardi paljastaa nykyisen järjestelmämme vinoutuman. Kyseessä ei ole mikään palkkajärjestelmän inhimillinen laskuvirhe, vaan suora ja laskelmoitu palkkavarkaus. Jotta työntekijöiden toimeentuloa ja arkea voidaan suojella, tahallinen alipalkkaus ja palkkojen peukalointi on määriteltävä rikosoikeudellisesti rangaistavaksi teoksi ilman viivytyksiä.

Hy­väk­si­käyt­tö polkee kaikkien palkkoja ja työ­eh­to­ja

Työelämässä näkyvä hyväksikäyttö ei osu sattumanvaraisesti. Se kohdistuukin usein kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin työntekijöihin, kuten maahanmuuttajiin ja nuoriin. Kun työnantaja hyödyntää työntekijän heikkoa kielitaitoa tai epätietoisuutta omista oikeuksistaan, kyse on järjestelmällisestä toiminnasta, jolla tavoitellaan halpaa työvoimaa oikeuksien kustannuksella.

Palkkojen polkeminen ei kuitenkaan jää vain yhden työpaikan sisäiseksi ongelmaksi. Kun yksi yritys tekee tulosta luistamalla velvoitteistaan, se luo vääristynyttä kilpailua ja murentaa samalla koko alan yleissitovia työehtoja. Lähtökohdan pitää olla täysin selvä: samasta työstä kuuluu maksaa täsmälleen sama palkka jokaiselle riippumatta siitä, mistä maasta ihminen on kotoisin.

Kan­sain­vä­li­set mallit ja jä­re­äm­mät työkalut käyttöön

Suomessa sääntöjen rikkominen on työnantajalle valitettavan usein kannattavaa liiketoimintaa. Jos työnantaja jää kiinni palkkojen maksamatta jättämisestä, pahinta mitä voi tapahtua on se, että rahat joutuu maksamaan jälkikäteen takaisin. Mitään varsinaista rangaistusta ei seuraa.

Meidän kannattaa ottaa mallia esimerkiksi Ruotsista, jossa viranomaiset – poliisi, verottaja ja työsuojelu – tekevät tiivistä yhteistyötä ja iskevät työelämän väärinkäytöksiin suorilla yhteistarkastuksilla. Suomessakin työsuojeluviranomaisille ja poliisille on taattava riittävät resurssit ja aito valta puuttua peliin.

Pelkkä yksittäisen työnantajan henkilökohtainen rikossyyte ei silti riitä. Pelikentän rauhoittamiseksi tarvitaan järeämpiä keinoja:

• Yrityssakko ja liiketoimintakielto: Toistuvasti palkkoja polkeville yrityksille on voitava määrätä tuntuvia yrityssakkoja ja niiden vetäjille liiketoimintakieltoa.
• Ammattiliittojen kanneoikeus: Lainsäädäntöön on saatava ammattiliitoille oikeus haastaa väärinkäytöksiin syyllistyvä työnantaja oikeuteen työntekijän puolesta, jolloin yksittäisen työntekijän ei tarvitse kantaa oikeusprosessin pelkoa ja kuluriskiä yksin.

Aika lopettaa silmien sul­ke­mi­nen

Yhteiskunta, joka rankaisee ankarasti pikkuvarkauksista mutta katsoo vierestä miljoonaluokan palkkarästejä, ei ole oikeudenmukainen. Rehellisesti tehdystä työstä kuuluu saada sille kuuluva korvaus – täysimääräisesti ja ilman kikkailua.

Palkkavarkauden kriminalisointi ei ole kohtuuton vaatimus rehellisille yrittäjille, vaan selkeä raja niille, jotka rakentavat liiketoimintansa toisten selkänahasta. On aika lopettaa silmien sulkeminen ja tehdä selväksi, että toisen ansioihin kajoaminen on rikos, josta joutuu aina vastuuseen.