Il­ta­virk­ku­jen mie­len­ter­veys on uhattuna jäykässä työ­e­lä­mäs­sä

Työelämän joustamattomuus ja aamuvirkkuutta suosiva järjestelmä eivät ole vain järjestelykysymyksiä, vaan ne muodostavat suoran uhan työntekijöiden mielenterveydelle. Itä-Suomen yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että iltavirkut kärsivät aamuvirkkuja huomattavasti enemmän mielenterveysongelmista sekä työn ja vapaa-ajan tasapainon heikkenemisestä. Tulokset avaavat näkymän siihen, miten nykyinen työelämä rakentuu eriarvoisuudelle ja suorituspaineille työntekijän biologisen hyvinvoinnin kustannuksella.

Sleep Health -tiedejulkaisussa julkaistu tutkimus pohjautuu Terveyden ja hyvinvointilaitoksen Terve Suomi -kyselyn aineistoon. Sen mukaan mielenterveysongelmat, kuten masennus- ja ahdistusoireet, korostuvat etenkin äärimmäisillä iltavirkuilla. Tämä ryhmä kattaa noin 14 prosenttia väestöstä, ja heidän osuutensa on ollut 2000-luvulla kasvussa.

Kasvava kuor­mi­tus syö pa­lau­tu­mis­ta ja hy­vin­voin­tia

Uusien tutkimustulosten valossa iltavirkkujen kokema mielenterveystaakka liittyy suoraan työelämän rakenteelliseen rasitukseen. Iltavirkkujen on tutkitusti vaikeampaa palautua työpäivän jälkeen, jolloin työ valuu huomaamatta vapaa-ajalle ja estää henkisen hengähdystauon.

Nykyinen työelämä ja yhteiskunnan rytmitys on edelleen vahvasti aamuvirkkuutta suosivaa, mikä ajaa iltavirkut työntekijät jatkuvaan univajeeseen ja stressikierteeseen. Kyse ei olekaan yksilön sopeutumisongelmasta, vaan rakenteellisesta eriarvoisuudesta: kun työntekijä pakotetaan jatkuvasti toimimaan omaa biologista rytmiään vastaan, seurauksena on vääjäämättä elämänlaadun ja henkisen jaksamisen mureneminen. Tutkijoiden löydökset tekevät selväksi sen, että työelämän joustamattomuus muodostaa suoran uhan työntekijän mielenterveydelle.

Mie­len­ter­veys on luok­ka­ky­sy­mys ja yh­teis­kun­nal­li­nen tehtävä

Mielenterveysongelmista on muodostunut yksi työikäisen väestön suurimmista hyvinvointihaasteista. Nykyinen järjestelmä pyrkii usein vierittämään vastuun jaksamisesta yksilölle, vaikka kyse on yhteisistä työolosuhteista ja järjestelmän asettamista rajoista.

Työelämän eriarvoisuuden vähentäminen edellyttää syvällistä muutosta siinä, miten työtä aikataulutetaan ja miten työntekijöiden yksilölliset tarpeet huomioidaan. Joustavuuden, aitojen palautumismahdollisuuksien ja ihmislähtöisten työaikojen tulee olla jokaisen työntekijän perusoikeus, ei pelkästään harvojen oikeus. Mielenterveyden suojelu vaatii työelämältä tekoja, joilla työntekijän arki ja terveys asetetaan aina taloudellisten suorituspaineiden edelle.