Hal­li­tuk­sen leik­kauk­set ajavat mie­len­ter­veys­pal­ve­lut ro­mah­duk­seen

Orpon-Purran hallituksen leikkauspolitiikka ei ole pelkkää talouden "tasapainottamista", vaan kyse on arvoista ja valinnoista, joilla on inhimillinen hinta. Kun hyvinvointialueilta vaaditaan satojen miljoonien eurojen säästöjä mahdottomassa aikataulussa, julkinen terveydenhuolto murenee käsiin. Ensimmäisenä joustavat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien palvelut: kriisissä olevat ihmiset käännytetään päivystyksen ovilta ja hoitoketjut katkeavat ennen kuin ne ehtivät edes alkaa.

Kun mielenterveysongelmista tai itsetuhoisuudesta kärsivä ihminen hakee apua toistuvasti, mutta päätyy kerta toisensa jälkeen takaisin kotiin ilman hoitoa, kyse ei ole yksittäisistä arviointivirheistä. Se on merkki järjestelmätason romahduksesta. Resurssipulan ajama hoitohenkilökunta joutuu tekemään kohtuuttomia valintoja potilaiden välillä, ja vastuu toipumisesta siirretään ihmisille, joiden omat voimavarat ovat jo täysin lopussa.

Säästöt ajavat krii­si­hoi­don kriisiin

Oikeistohallituksen tiukka finanssipolitiikka ja leikkaukset ovat ajaneet hyvinvointialueet ahdinkoon. Ympäri maata psykiatrian osastopaikkoja vähennetään samalla, kun avohoito ruuhkautuu pahemmin kuin koskaan. Inhimillisyys katoaa, kun toimintaa ohjaavat hoidon tarpeen sijaan tiukat säästötavoitteet.

Apua hakeva potilas törmää liian usein syytöksiin puuttuvasta sitoutumisesta tai "asenneongelmasta". Tämä puhetapa kertoo järjestelmän omasta uupumuksesta: koska osastohoitoa tai pitkäkestoista terapiaa ei pystytä tarjoamaan, hoitojärjestelmä siirtää vastuun sairastuneelle itselleen.

Tästä syntyy vaarallinen kierre. Kun ihminen haetaan päivystykseen, mutta hänet lähetetään ilman tukea kotiin, hätätila syvenee ja riski hengenvaarallisista ratkaisuista kasvaa. Tämä kehä ei johdu potilaan käytöksestä, vaan siitä, että julkiset palvelut on ajettu tilaan, jossa edes välittömässä hengenvaarassa oleva ihminen ei saa osastohoitoa.

Mark­ki­na­eh­toi­suus kas­vat­taa eri­ar­voi­suut­ta

Terveydenhuolto on perusoikeus, ei säästökohde tai kauppatavara. Julkisten palvelujen alibudjetointi raivaa tilaa yksityistämiselle, jossa vain varakkailla on varaa ostaa tarvitsemaansa hoitoa. Mielenterveyspalveluiden kriisi osuu kipeimmin pienituloisiin, nuoriin ja työkyvyttömiin, joilla ei ole pääsyä työterveyshuoltoon tai varaa kalliisiin yksityisvakuutuksiin.

Asiantuntijoiden ja järjestöjen viesti on selvä: monet itsemurhat ja vakavat kriisit voitaisiin välttää, jos hoitopolut toimisivat ja apua saisi heti. Kyse on poliittisesta arvovalinnasta. Hallitus päättää suunnata varoja verokevennyksiin samalla, kun mielenterveyspalveluista leikataan ja hoitovelka kasvaa.

Näin mie­len­ter­veys­pal­ve­lut pe­las­te­taan

Ihmishenkien pelastaminen vaatii välittömiä tekoja ja uutta poliittista suuntaa:

• Sote-rahoituksen korjaaminen: Hyvinvointialueiden rahoitusmalli on korjattava vastaamaan todellista palvelutarvetta ilman pakkosäästöjen tuomaa uhkaa.
• Mielenterveyspalveluiden matala kynnys: Mielenterveyspalvelut on tuotava lähelle ihmistä. Akuutissa hätätilanteessa olevan pääsy osastohoitoon on turvattava ilman kynnyksen nostamista liian korkealle.
• Yksilöllisen viestinnän ja tarpeiden ymmärtäminen: Neurokirjolla olevien sekä muiden erityistä tukea tarvitsevien ihmisten tarpeet on otettava huomioon terveydenhuollossa paremmin. Rauhallinen ulkokuori tai tasainen puhetapa ei saa johtaa siihen, että ihmisen kokemaa hätää vähätellään.

Yhteiskunnan hyvyys punnitaan siinä, miten se pitää huolta heikoimmista. Terveydenhuollon tehtävä on kantaa vastuuta ja suojella elämää silloin, kun ihminen ei siihen itse pysty. Orpon-Purran hallituksen kylmä leikkauslinja on osoittanut toimimattomuutensa ja vaatisi päätepisteen välittömästi. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään ihmistä sen takia, että julkisen terveydenhuollon ovet suljetaan apua tarvitsevilta.