Eläkkeet eivät saa olla leik­kaus­koh­de

Eläkkeellä oleva ihminen ei ole valtiontalouden menoerä, josta voidaan päättää säästää miljardeja. Eläke on toimeentuloa. Sillä maksetaan vuokra, ruokaa, lääkkeet ja muut välttämättömät menot.

Siksi kokoomuksen ja pääministeri Petteri Orpon esiin nostamat miljardiluokan säästöt eläkejärjestelmästä ovat vakava asia. Kun eläkejärjestelmästä etsitään miljardeja euroja säästöjä, päätökset näkyvät lopulta ihmisten arjessa.

Eläkeläiset eivät myöskään ole yksi yhtenäinen ryhmä. Vanhuuseläkeläisten lisäksi eläkkeellä on esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevia ihmisiä, jotka eivät terveydentilansa vuoksi pysty työskentelemään. Heille eläke on välttämätön toimeentulo silloin, kun työelämään osallistuminen ei ole mahdollista.

Elä­ke­sääs­töis­tä pitää puhua suoraan

Eläkejärjestelmän muutoksista puhutaan helposti teknisin termein. Puhutaan säästöistä, uudistamisesta ja järjestelmän kestävyydestä. Lopulta kyse on kuitenkin ihmisten toimeentulosta.

Jos eläkejärjestelmästä halutaan säästää miljardeja, jostain niiden on tultava. Siksi pitäisi puhua suoraan siitä, mihin muutokset vaikuttavat ja keihin ne kohdistuvat.

Pie­ni­tu­loi­sil­ta ei pidä ottaa vii­meis­tä­kin euroa

Kaikkein väärin olisi kohdistaa säästöjä ihmisiin, joiden talous on jo valmiiksi tiukilla.

Pienituloisen eläkeläisen kohdalla leikkaus voi tarkoittaa tinkimistä ruoasta, lääkkeistä tai asumisesta. Sama koskee työkyvyttömyyseläkkeellä olevia ihmisiä, joilla ei terveydentilansa vuoksi ole mahdollisuutta paikata toimeentuloaan menemällä töihin.

Ihminen ei valitse sairastumista tai työkykynsä menettämistä. Siksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevan toimeentuloa pitäisi vahvistaa, ei heikentää.

Jos säästöjä tar­vi­taan, kat­so­taan suu­rim­pia eläk­kei­tä

Jos eläkejärjestelmää halutaan muuttaa, katse pitäisi suunnata sinne, missä maksukykyä on eniten.

Yksi vaihtoehto olisi eläkekatto, joka rajoittaisi julkisesta eläkejärjestelmästä maksettavien erittäin suurten eläkkeiden määrää. Toinen olisi suurten eläkkeiden nykyistä korkeampi verotus.

Näitä vaihtoehtoja pitäisi mielestäni tarkastella vakavasti ennen kuin pienituloisten toimeentuloon kosketaan. Jos vaikeita päätöksiä on tehtävä, on oikeudenmukaisempaa pyytää enemmän niiltä, joilla on siihen varaa, kuin leikata ihmisiltä, jotka joutuvat jo nyt laskemaan jokaisen euron.

Vasemmistolainen periaate on yksinkertainen: mitä enemmän on, sitä enemmän voi myös osallistua yhteisten menojen rahoittamiseen.

Myös nuorten tu­le­vai­suus on kyseessä

Eläkeuudistukset eivät koske vain tämän päivän eläkeläisiä. Ne vaikuttavat myös niihin, jotka rakentavat omaa työuraansa nyt.

Suomessa eläkettä kertyy jo nykyisin tietyiltä palkattomilta jaksoilta, kuten tutkinnosta ja tietyiltä sosiaalietuusajoilta. Näiden jaksojen eläketurvaa ei pidä tulevaisuudessa heikentää. Opiskelun, vanhemmuuden tai työttömyyden ei pitäisi johtaa siihen, että ihminen joutuu myöhemmin maksamaan niistä kohtuuttoman hinnan pienempänä eläkkeenä.

Elämä ei kulje suoraviivaisesti koulusta työelämään ja sieltä eläkkeelle. Matkalle mahtuu sairauksia, työttömyyttä, opiskelua ja perhevapaita. Eläkejärjestelmän pitäisi huomioida tämä todellisuus.

Säästöjä voidaan etsiä muu­al­ta­kin

Jos julkista taloutta halutaan vahvistaa, pienituloisten eläkeläisten toimeentulon heikentäminen ei voi olla ensimmäinen vaihtoehto.

Verotuksen oikeudenmukaisuutta voidaan parantaa ja suurituloisten sekä suurten omaisuuksien osallistumista yhteisten menojen rahoittamiseen lisätä. Myös verotuksen aukkoja ja erilaisia verotukia pitäisi voida tarkastella.

Kyse on lopulta siitä, millaista yhteiskuntaa haluamme rakentaa. Minä haluan yhteiskunnan, jossa ihminen voi luottaa siihen, ettei toimeentulo romahda silloin, kun työkyky menee tai työura päättyy vanhuuteen.

Eläke ei ole ylellisyys eikä valtion lahja. Se on toimeentuloa, jonka varaan ihmiset rakentavat elämäänsä. Jos säästöjä tarvitaan, niitä on etsittävä sieltä, missä maksukykyä on eniten - ei sieltä, missä on vähiten.