Opis­ke­li­joi­den toi­meen­tu­lo ei saa perustua velkaan

Opiskelijan pitäisi voida keskittyä opiskeluun ilman jatkuvaa huolta siitä, riittävätkö rahat ruokaan, vuokraan ja muihin välttämättömiin menoihin. Suomessa olemme kuitenkin päätyneet tilanteeseen, jossa opintolainasta on tullut monelle olennainen osa opiskeluaikaista toimeentuloa. Kehitystä ei pidä hyväksyä väistämättömänä.

Koulutuksen pitäisi avata ovia, ei lähettää nuorta työelämään valmiiksi velkaantuneena. Opiskelijan lähtötilanne ei saisi riippua siitä, pystyykö oma perhe auttamaan taloudellisesti tai onko opiskelija valmis ottamaan tuhansia euroja lainaa selviytyäkseen arjesta.

Hal­li­tuk­sen opin­to­tu­kiu­dis­tus lisää painetta val­mis­tua nopeasti

Hallitus on uudistamassa opintotukijärjestelmää. Uuden opintoetuuslain on tarkoitus tulla pääosin voimaan 1. elokuuta 2027. Uudistuksessa muutetaan muun muassa opintolainahyvitystä, asumislisää, opintolainan valtiontakausta ja opintotuen ehtoja. Hallituksen tavoitteena on muun muassa vahvistaa opintotuen kannustimia ja tukea tutkinnon suorittamista tavoiteajassa.

Opintolainahyvityksestä tehdään kaksiportainen. Tavoiteajassa valmistuvalle hyvitys olisi suurempi kuin opiskelijalle, joka suorittaa tutkinnon pidennetyssä määräajassa. Uudistus koskisi uusia korkeakouluopiskelijoita, jotka aloittavat opintonsa 1. elokuuta 2027 tai sen jälkeen.

Opiskelijoiden elämä ei kuitenkaan aina etene suunnitelman mukaan. Sairastuminen, toimeentulovaikeudet, läheisen tilanne tai muut elämän kriisit voivat hidastaa opintoja. Taloudellinen turva ei saisi heikentyä siksi, ettei ihminen valmistu juuri sille asetetussa aikataulussa.

Opin­to­lai­nas­ta on tehty liian ta­val­li­nen ratkaisu

Tilanne on kiristynyt myös toimeentulotuen puolella. Helmikuussa 2026 voimaan tulleen muutoksen jälkeen 18 vuotta täyttäneeltä opiskelijalta edellytetään opintolainan hakemista, jos hän hakee toimeentulotukea. Kela huomioi lainan toimeentulotuen laskelmassa tulona myös tilanteissa, joissa opiskelija ei käytännössä nosta lainaa, mutta hänellä olisi siihen oikeus.

Kun opiskelijan rahat eivät riitä elämiseen, ensimmäinen ratkaisu ei pitäisi olla uusi velka. Opintolaina voi olla joillekin tietoinen valinta, mutta siitä ei pidä tehdä tosiasiallista ehtoa sille, että pienituloinen opiskelija pystyy selviytymään arjestaan.

Näin minä muut­tai­sin opis­ke­li­joi­den toi­meen­tu­loa

Ensimmäiseksi poistaisin ajatuksen siitä, että opiskelijan pitää velkaantua voidakseen opiskella. Opintotuen pitäisi muodostaa aidosti riittävä toimeentulo, eikä opintolainaa pitäisi käyttää paikkaamaan liian matalaa opintorahaa. Toimeentulotuen ehtoja pitäisi myös muuttaa niin, ettei opiskelijaa painosteta ottamaan lainaa selviytyäkseen välttämättömistä menoista.

Toiseksi nostaisin opintorahan tasoa tuntuvasti. Opiskelijan pitäisi pystyä maksamaan ruokansa, välttämättömät laskunsa ja kohtuullinen osa asumisestaan ilman jatkuvaa velkaa tai kohtuuttoman suurta työmäärää opintojen rinnalla. Opiskelun pitäisi olla mahdollista myös pienituloisesta perheestä tulevalle.

Kolmanneksi vahvistaisin opiskelijoiden asumisen turvaa ja tekisin opiskelija-asumisesta aidosti kohtuuhintaista. Julkista ja kohtuuhintaista opiskelija-asuntotuotantoa pitäisi lisätä erityisesti siellä, missä asumisen hinnat ovat korkeita. Opiskelijan ei pitäisi joutua käyttämään valtaosaa tuestaan vuokraan.

Näissä ehdotuksissa on kyse lopulta yhdestä asiasta: siitä, ettei ihmisen tulevaisuutta saa määrittää hänen pankkitilinsä tai vanhempiensa varallisuus.

Kou­lu­tuk­sen pitää kuulua kaikille

Jos haluamme yhteiskunnan, jossa tausta ei ratkaise ihmisen tulevaisuutta, opiskelijoiden toimeentuloa on vahvistettava. Koulutukseen sijoittaminen ei ole ylimääräinen meno, vaan päätös siitä, millaisia mahdollisuuksia ihmisille halutaan antaa.

Opiskelijan ei pitäisi joutua kysymään itseltään, kuinka paljon velkaa on uskallettava ottaa, jotta voi opiskella. Hänen pitäisi voida keskittyä oppimiseen ja rakentaa omaa tulevaisuuttaan ilman, että valmistumispäivänä odottaa tuhansien eurojen lasku.

Koulutuksen pitää olla oikeus, ei velkasaantiin perustuva mahdollisuus.