Ter­vey­den­huol­to on pe­ru­s­oi­keus, ei mark­ki­na­tuo­te

Sairastumisesta perittävä hinta on yksi luokkayhteiskunnan karuimmista muodoista. Suomessa pidetään edelleen yllä rakenteellista vääryyttä, jossa ihminen velvoitetaan maksamaan omasta hengissä pysymisestään. Lääkkeiden omavastuut, julkisen terveydenhuollon asiakasmaksut ja terveyspalveluiden markkinaehtoistaminen osoittavat, että työntekijöiden ja vähävaraisten terveys on valjastettu taloudellisen alistamisen välineeksi.

Ihminen ei valitse sairauttaan. Miksi hänen pitäisi maksaa siitä, että hän tarvitsee hoitoa?

Lää­ke­bis­nes tekee elämästä kaup­pa­ta­va­raa

Vuonna 2026 reseptilääkkeiden alkuomavastuu on 70,33 euroa ja vuosiomavastuu eli lääkekatto 636,12 euroa. Lääkekaton täyttymisen jälkeenkin ihmiseltä peritään jokaisesta lääkeostoksesta erillinen omavastuu.

Omistavalle luokalle ja hyvätuloisille nämä ovat mitättömiä pikkurahoja. Työläiselle, eläkeläiselle ja työttömälle kyse on pakotetusta valinnasta: ostetaanko elintärkeät lääkkeet vai maksetaanko vuokra ja ruoka.

Järjestelmä, jossa oikeus elämään ja terveyteen riippuu lompakon paksuudesta, on mätä. On teennäistä puhua yhtäläisistä oikeuksista, kun yhteiskunnalliset rakenteet eväävät todellisen hoidon niiltä, joilta pääoma on riistänyt eniten.

Terveys ei ole kaup­pa­ta­va­raa, vaan ter­veys­ka­pi­ta­lis­mi on lo­pe­tet­ta­va

OECD:n tilastojen mukaan koko väestön pitäisi kuulua palvelujen piiriin, mutta silti lähes 9 prosenttia suomalaisista kärsii tyydyttämättömistä terveydenhuollon tarpeista. Tämä on suoraa seurausta julkisen sektorin tahallisesta alibudjetoinnista ja yksityisen terveysbisneksen suosimisesta.

Julkisia varoja valutetaan tällä hetkellä yksityisten terveysjättien ja sijoitusrahastojen voittomarginaaleihin, samalla kun julkinen terveydenhuolto ajetaan kriisiin. Tätä kehitystä ei pitäisi korjata pikkukikkailulla, vaan romuttamalla markkinaehtoinen terveysbisnes kokonaan.

Inhimillinen tarve, ei voitontavoittelu, täytyy asettaa kaiken toiminnan keskiöön. Se edellyttää, että resurssit otetaan yhteiseen käyttöön ja suunnataan suoraan terveyskeskuksiin, hoitajille, lääkäreille, mielenterveyspalveluihin sekä ennaltaehkäisevään työhön. Hoidon on oltava välitön ja jakamaton oikeus jokaiselle.

Kohti aidosti ilmaista ja yhteistä ter­vey­den­huol­toa

Reseptilääkkeet ja terveyspalvelut eivät ole kulutushyödykkeitä, joilla lääketeollisuus ja terveysjätit saavat takoa yksityistä voittoa.

Jokaisen reseptilääkkeen on oltava täysin maksuton. Julkisen terveydenhuollon maksujärjestelmät ja käyntimaksut on lakkautettava kokonaan. Mielenterveyspalveluiden ja erikoissairaanhoidon on oltava kaikkien saatavilla ilmaiseksi, ilman taloudellisia kynnyksiä tai pitkää jonotusta.

Lääkkeiden tuotanto ja terveyspalvelut on vapautettava osakkeenomistajien mielivallasta ja alistettava yhteiskunnalliseen ohjaukseen. Terveys ei ole asia, jonka ympärille rakennetaan markkinoita, eikä kenenkään kärsimyksellä saa tehostaa pääoman kertymistä.

Kollektiivinen vastuu toinen toisestamme on yhteiskunnan kestävin perusta. Sairastuminen ei saa tarkoittaa köyhtymistä eikä heikompien riistoa. Terveydenhuolto kuuluu luokattomasti kaikille, ei kapitalistin lompakolle.