Ko­koo­muk­sen 9 mil­jar­din leik­kaus­lis­ta uhkaa hy­vin­voin­ti­val­ti­o­ta – Tässä on oi­keu­den­mu­kai­nen vaih­to­eh­to

Kokoomus julkaisi keskiviikkona talousohjelmansa, jossa se tavoittelee yhdeksän miljardin euron säästöjä seuraavalle vaalikaudelle. Puolueen mukaan noin miljardi euroa ohjattaisiin uusiin menoihin ja uudistusten käynnistämiseen, jolloin sopeutuksen nettosummaksi jäisi kahdeksan miljardia euroa.

Kyse ei ole vain mekaanisista budjettiluvuista, vaan yhteiskunnan suunnasta. Haluammeko rakentaa kaikkien hyvinvointia vai suojella suurpääoman ja rikkaimpien voittoja?

Leik­kauk­set osuvat suoraan ihmisten arkeen

Kokoomus leikkaisi sosiaali- ja terveyspalveluista kaksi miljardia euroa, sosiaaliturvasta 500 miljoonaa euroa ja rajoittaisi indeksisidonnaisten menojen kasvua 1,5 miljardilla eurolla.

Pienituloiselle tämä ei tarkoita numeroita paperilla, vaan välitöntä iskua arkeen: tiukennusta ruokaostoksiin, vuokranmaksuun, lääkkeisiin ja sähkölaskuihin.

Kokoomuksen linja on kestämätön. Yhteistä taloutta ei pidä tasapainottaa kaikkein tiukimmalla elävien selkänahasta samalla, kun pääomia ja suuria varallisuuksia suojellaan.

Kur­jis­ta­mi­nen hei­ken­tää myös taloutta

Pienituloiset käyttävät lähes kaikki tulonsa välttämättömään elämiseen. Kun heidän toimeentuloaan leikataan, myymälöiden ja yritysten myynti laskee ja kotimainen kysyntä sakkaa.

Tämä on julkisen keskustelun sokea piste. Leikkaukset eivät säästä rahaa, vaan siirtävät kuluja toisaalle - pahoinvointiin, terveysongelmiin ja syvenevään köyhyyteen. Samalla palvelujen alasajo raivaa tilaa markkinavoimille ja yksityistämiselle.

Miljardileikkauksia on arvioitava sen perusteella, miten ne vaikuttavat ihmisten elämään, eikä sen mukaan, kuinka paljon julkisia menoja saadaan mekaanisesti karsittua.

Rahaa on - otetaan se sieltä missä se on

Velkaantumista ei pidä vähätellä, mutta leikkauspolitiikka ei ole ainoa vaihtoehto. Julkista taloutta voidaan vahvistaa purkamalla pääoman valtaa ja verottamalla rikkautta sekä suurituloisia.

Oikeudenmukaisia ja konkreettisia keinoja ovat muun muassa:

• Pääoma- ja ansiotuloverotuksen yhdistäminen: Pääomatuloja on verotettava samalla progressiivisella asteikolla kuin palkkoja. Näin pääomanomistajat eivät enää voi välttää veroja kevyemmän pääomaverotuksen avulla.
• Varallisuusvero ja miljonäärivero: Suurille omaisuuksille ja miljoonaperinnöille on asetettava tuntuva vero yhteisten palvelujen rahoittamiseksi.
• Pankkien ja suuryritysten windfall-vero: Energiakriisillä, inflaatiolla ja korkeilla koroilla rahastaneiden suuryritysten ylisuuret voitot on verotettava yhteiseen kassaan.
• Haitallisten yritystukien karsiminen ja veronkierron tukkiminen: Ympäristölle haitalliset yritystuet ja suuryritysten verosuunnittelun porsaanreiät on suljettava välittömästi.

Ihmiset ja luonto ennen voittoja

Ihmisten perustarpeiden on mentävä markkinoiden voitontavoittelun edelle. Toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut, laadukas koulutus sekä vahva sosiaaliturva eivät ole rasite, vaan tasa-arvoisen yhteiskunnan perusta.

Hyvinvointivaltiota ei rakenneta leikkaamalla aina vain lisää ja alistamalla kaikkea markkinoille.

Suomella on toinen suunta. Voimme pelastaa yhteiset palvelut ja varmistaa jokaiselle riittävän toimeentulon, kun uskallamme laittaa pääoman maksumieheksi.

Kyse on lopulta yksinkertaisesta kysymyksestä: rakennetaanko yhteiskuntaa suuryritysten ja rikkaimpien ehdoilla vai ihmisten ja yhteisen hyvän puolesta?