Kun mieli ei jaksa, ei auta käsky

"Lähde ulos."

"Harrasta jotain."

"Nuku paremmin."

"Tapaa kavereita."

"Ota itseäsi niskasta kiinni."

Näitä neuvoja kuulee helposti, kun joku kertoo voivansa huonosti. Usein niitä annetaan hyvää tarkoittaen. Silti ne voivat osua pahasti harhaan.

Vakavasti oireileva ihminen tietää yleensä itsekin, että liikunta, uni, mielekäs tekeminen ja muiden seura voisivat tehdä hyvää. Ongelma ei välttämättä ole siinä, ettei hän haluaisi tehdä mitään. Hän ei ehkä yksinkertaisesti pysty siihen juuri nyt.

Mielenterveys vaikuttaa suoraan toimintakykyyn. Kun voimat ovat vähissä, tavallinenkin arki voi tuntua raskaalta. Mielenterveystalo nostaa esimerkiksi masennuksen oireiksi muun muassa väsymyksen, aloittamisen vaikeuden ja päätöksenteon hankaluudet.

Kun ta­val­li­nen arki tuntuu yli­voi­mai­sel­ta

Sängystä nouseminen voi viedä kaiken aamun energian. Kaupassa käyminen voi tuntua valtavalta urakalta. Puhelimeen vastaaminen voi jäädä päivästä toiseen.

Ulkopuoliselle nämä voivat näyttää pieniltä asioilta. Huonosti voivalle ne voivat olla päivän vaikeimpia tehtäviä.

Siksi ihmisen vointia ei pitäisi mitata sillä, kuinka paljon hän saa aikaan. Huono päivä ei tee kenestäkään laiskaa, eikä vähäinen toimintakyky kerro ihmisen arvosta.

Kan­nus­ta­mi­nen on eri asia kuin syyl­lis­tä­mi­nen

Liikunta ja muu tekeminen voivat olla osa mielenterveyden hoitoa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikille pitäisi antaa sama lista asioista, joita heidän pitäisi tehdä.

"Sinun pitäisi liikkua enemmän" voi tuntua moitteelta.

"Lähdetäänkö yhdessä pienelle kävelylle?" kertoo, ettei toista jätetä yksin.

Ero on pieni sanoissa, mutta suuri kokemuksessa.

Neuvon läheisiä välttämään esimerkiksi masentuneen kehottamista piristymään tai ryhdistäytymään. Tärkeämpää on kuunnella ja ottaa hänen kokemuksensa vakavasti.

Ihminen tar­vit­see apua, ei lisää syyl­lis­tä­mis­tä

On vakava ajatus, että mielenterveysongelmasta kärsivän pitäisi vain yrittää enemmän. Siinä unohtuu kokonaan se, että sairaus voi juuri sillä hetkellä viedä kyvyn tehdä niitä asioita, joita häneltä vaaditaan.

Jos ihminen ei jaksa lähteä ulos, ratkaisuksi ei riitä käsky lähteä ulos.

Jos hän ei pysty hoitamaan kaikkia arjen asioita, häntä ei auta se, että hänelle kerrotaan muiden pystyvän.

Jos omat voimat eivät riitä, tarvitaan tukea. Joskus se tarkoittaa läheisen apua. Joskus ammattilaisen hoitoa. Joskus molempia.

Mielenterveysongelmasta kärsivän ei pitäisi joutua todistamaan haluaan parantua suorittamalla mahdollisimman paljon.

Meidän pitäisi kysyä vähemmän, mitä hänen pitäisi tehdä, ja enemmän, mitä hän tarvitsee juuri nyt.

Koska ihminen voi yrittää parhaansa ja silti tarvita apua. Se ei tee hänestä heikkoa. Se tekee hänestä ihmisen.