Kuuban ter­vey­den­huol­to krii­sis­sä Yh­dys­val­to­jen saarron alla

Kuuban maksuton ja kaikille avoin terveydenhuolto on ollut maan suurin ylpeydenaihe jo vuosikymmeniä. Juuri nyt se käy kuitenkin läpi historiansa synkintä vaihetta. Sairaaloista loppuvat perustarvikkeet aina vauvojen tehohoitovarusteista syöpälääkkeisiin. Tällaisessa tilanteessa syyttävä sormi osoittaa usein väärään suuntaan. Kyse ei ole Kuuban oman järjestelmän puutteista, vaan Yhdysvaltojen tietoisesta ja pitkäjänteisestä taloudellisesta kuristusotteesta. Tämä on kriisi, joka vaatii kaikilta silmien avaamista ja suoraa solidaarisuutta. Kyse on ennen kaikkea ihmishengistä.

Yh­dys­val­to­jen kaup­pa­saar­to ja polt­to­ai­ne­pu­la la­maan­nut­ta­vat sai­raa­lat

Yhdysvaltojen asettamat talouspakotteet ovat siirtyneet astetta julmemmalle tasolle, ja se näkyy suoraan Kuuban energiakriisissä. Kyseessä on käytännössä täysimääräinen energiasaarto. Yhdysvallat painostaa ja rankaisee ankarasti kaikkia varustamoita ja maita, jotka yrittävät toimittaa raakaöljyä saarelle. Kun polttoainelastit eivät pääse perille, koko yhteiskunta pysähtyy.

Pakotteiden puolustajat ja Washingtonin virkamiehet väittävät usein, että kauppasaarto kohdistuu vain maan poliittiseen johtoon ja että humanitaarinen apu on vapautettu rajoituksista. Tämä on kuitenkin tietoista harhaanjohtamista. Todellisuudessa energian katkominen iskee suoraan sairaaloihin ja lääketehtaisiin. Lääkekuljetukset takkuavat, tehtaat eivät pysty pyörittämään tuotantoaan ilman sähköä ja raaka-aineiden tuontilennot peruuntuvat. Kansainvälisen oikeuden valossa tällainen elintärkeiden resurssien riistäminen muistuttaa sodankäyntiä. Sen suurimpia maksajia ovat tavalliset ihmiset, jotka tarvitsisivat kipeästi apua.

Kan­sain­vä­li­set pankit ja fi­nans­si­so­ta estävät lää­ke­han­kin­nat

Suurin este lääkkeiden saamiselle on kuitenkin Yhdysvaltojen harjoittama finanssisota. Yhdysvallat pitää Kuubaa edelleen terrorismin tukijamaiden listallaan ilman kunnollisia perusteita. Tämän vuoksi kansainväliset pankit pelkäävät miljardisakkoja ja kieltäytyvät olemasta missään tekemisissä Kuuban rahansiirtojen kanssa. Se tekee normaalien tuontilääkkeiden ja sairaalatarvikkeiden ostamisesta lähes mahdotonta. Ongelma koskee tälläkin hetkellä jo lähes 70 prosenttia saaren kaikista lääkkeistä.

Selvitäkseen eristyksestä Kuuba joutuu turvautumaan kalliisiin ja monimutkaisiin kiertoteihin. Lääkkeitä ja laitteita ostetaan kolmansien maiden ja nimettömien välikäsien kautta, mikä nostaa hinnat pilviin ja syö maan valmiiksi tiukkaa budjettia. Maksuja yritetään sumplia euroilla tai digitaalisilla valuutoilla sellaisten pienten ulkomaisten pankkien kautta, joilla ei ole kytköksiä Yhdysvaltoihin. Lisäksi Kuuba tekee suoraa vaihtokauppaa: se lähettää omia huippukoulutettuja lääkäreitään apuun liittolaismaihin ja saa vastineeksi polttoainetta sekä tarvikkeita ohi perinteisen pankkijärjestelmän.

Lää­ke­pu­la ajaa kuu­ba­lai­set pimeille mark­ki­noil­le

Kun valtion apteekit saavat jakeluhäiriöiden vuoksi vain kolmasosan tarvittavista lääkkeistä, hyllyt tyhjenevät vauhdilla. Tämä on ajanut ihmiset hakemaan apua katukaupasta ja sosiaalisen median, kuten Telegramin ja WhatsAppin, epävirallisista ryhmistä. Pimeillä markkinoilla tavallisten verenpainelääkkeiden tai antibioottien hinnat kuitenkin karkaavat käsistä. Kun kuubalaisten keskipalkka on alle kymmenen euroa kuukaudessa, elintärkeä hoito liipuu monen ulottumattomiin. Samalla vaarana ovat väärennetyt tai väärin säilytetyt tuotteet.

Kriisin lievittämiseksi Kuuban hallitus on poikkeuslaeilla sallinut kotimaisille yksityisyrityksille oikeuden tuoda maahan tarvikkeita suoraan omien kansainvälisten digitaalisten maksutiliensä kautta ohi valtion hankintavirastojen. Lisäksi yksityishenkilöt saavat tuoda lääkkeitä maahan matkatavaroissaan ilman tullimaksuja tai määrärajoituksia. Tämä on synnyttänyt epävirallisia matkustajaverkostoja, ja ihmiset kuljettavat välttämättömiä peruslääkkeitä saarelle käsimatkatavarana. Nämä pistemäiset ratkaisut ovat kuitenkin riittämättömiä, sillä yksityisellä pientuonnilla ei voida korvata eikä ylläpitää kokonaisen valtion julkista terveydenhuoltojärjestelmää.

In­hi­mil­li­nen hätä iskee ki­peim­min lapsiin ja raskaana oleviin

Kuuba käyttää terveydenhuoltoonsa yli viidenneksen koko valtion budjetista eli tuplasti enemmän kuin maailmassa keskimäärin. Siitä huolimatta seinä tulee vastaan, kun maahan ei päästetä mitään. Kroonisten sairaiden hoidot ja seurannat viivästyvät, ja kymmenet tuhannet ihmiset odottavat jonossa leikkauksia tai syöpähoitoja.

Kaikkein kipeimmin tämä kriisi iskee niihin, jotka tarvitsevat eniten suojelua. Riskiraskauksia hoitavilla osastoilla on suuria vaikeuksia taata tuleville äideille riittävä ravinto, mikä näkyy suoraan äitiyskuolleisuuden ja vauvakuolleisuuden nousuna. Myös pikkulasten ravinto on vaarassa. Valtio on joutunut tiukan säännöstelyn vuoksi puolittamaan lapsille tarkoitetut maitoannokset ja jakamaan niitä vain yksivuotiaille. Äidit joutuvat lainaamaan rahaa ostaakseen korvikkeita pimeiltä markkinoilta saarelta kadulta, jotta lapset saisivat ruokaa.

Euroopan ja Suomen on us­kal­let­ta­va haastaa Yh­dys­val­to­jen po­li­tiik­ka

Terveys on jakamaton ihmisoikeus, ja heikomman puolelle asettuminen on vasemmistolaisen arvomaailman ytimessä. Emme voi vain seurata sivusta, kun Yhdysvallat kuristaa kokonaista kansakuntaa ja romuttaa solidaarisuudelle rakennettua terveysjärjestelmää. Tyhjät julkilausumat tai YK:n tehottomat äänestykset eivät enää riitä, vaan nyt tarvitaan suoria tekoja.

Suomen ja muiden edistyksellisten maiden on käynnistettävä massiivinen, valtion tukema humanitaarinen hätäapuohjelma, jolla toimitetaan lääkkeitä, polttoainetta ja äitiyshuollon tarvikkeita suoraan Havannaan.

Yhdysvallat on saatettava kansainväliseen vastuuseen tästä rikoksesta ihmisyyttä vastaan. Suomen ja Euroopan unionin on välittömästi rajoitettava taloudellista ja poliittista yhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa siihen saakka, kunnes maa lopettaa laittoman saartopolitiikkansa ja tavallisten ihmisten tietoisen tukehduttamisen. Käytännössä tämä tarkoittaa uutta ulkopoliittista linjaa: kahdenvälisten kauppasopimusten jäädyttämistä, transatlanttisen yhteistyön ehtojen tiukentamista sekä määrätietoista diplomaattista painostusta EU-tasolla. Imperialistisen aggression edessä vaikeneminen on moraalinen konkurssi, ja Kuuban kansan itsemääräämisoikeuden ja inhimillisen elämän puolustaminen on tämän hetken tärkein kansainvälinen velvollisuutemme.