Riikka Purran leik­kaus­po­li­tiik­ka murskaa elä­ke­läi­set: Miksi in­dek­si­jär­jes­tel­mä tar­vit­see ra­di­kaa­lin reformin?

Valtiovarainministeri Riikka Purran ja oikeistohallituksen kaavailema isku eläkkeiden automaattisiin indeksikorotuksiin ei ole mikään tekninen taloussäätö. Kyseessä on luokkasodan väline, jolla pääoman ja suuryritysten verokevennykset maksetaan yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevilla ihmisillä.

Hanke automaattisen indeksiturvan romuttamiseksi ja korotusten siirtämiseksi poliitikkojen mielivallan alle on suora hyökkäys työtätekeviä ihmisiä vastaan. Kun ostovoimaa leikataan inflaation kourissa, kyse ei ole enää pelkästä numeerisesta budjettitasapainosta. Kyse on ihmisten oikeudesta lämpimään kotiin, säännölliseen ruokaan ja välttämättömiin lääkkeisiin.

Eläke on ansaittu oikeus eikä por­va­ri­hal­li­tuk­sen armopala

Oikeiston retoriikassa julkiset palvelut ja sosiaaliturva kuvataan usein taakaksi, jota niin sanotut vapaat markkinat joutuvat kantamaan. Todellisuudessa eläkejärjestelmä ja sen ostovoimaa suojaava indeksiturva ovat työntekijäluokan vuosikymmenten taistelun tulos. Kyseessä ei ole valtion jakama ylimääräinen lahja, jonka voi leikata pois aina, kun liike-elämän verokantoja halutaan keventää.

Jos automaattiset indeksitarkistukset korvataan vuosittaisella poliittisella kikkailulla, eläkkeet alistetaan oikeistopolitiikoiden jatkuvalle kiristykselle. Jokaisessa kehysriihessä ja budjettineuvottelussa pienituloiset asetetaan uhrialttarille. Tällainen politiikka nakertaa yhteiskunnan perusteita ja kasvattaa tuloeroja entisestään.

Por­va­ril­li­nen ta­lous­ku­ri kur­jis­taa pie­ni­tu­loi­sia eläk­keen­saa­jia

Hallituksen linjaus osuu kipeimmin heihin, joiden tulot olivat niukat jo työelämässä. Naiset, osa-aikatyötä tehneet ja matalapalkka-aloilla puurtaneet elävät usein takuu- ja kansaneläkkeen tai hyvin pienen työeläkkeen varassa.

Monelle eläkeläiselle muutaman kympin kuukausittainen menetys korotuksissa ei ole pikkuraha. Se on viikon ruokaostot tai kuukauden reseptilääkkeet apteekista. Kun ruoan hinta nousee, sähkölaskut kasvavat ja terveydenhuollon asiakasmaksut karkaavat käsistä, indeksiturvan puuttuminen tarkoittaa reaaliansioiden jatkuvaa sulamista. Sama hallitus, joka keventää suurituloisimpien verotusta, vaatii kaikkein pienituloisimpia kiristämään vyötä. Tämä paljastaa nykyisen talousjärjestelmän perimmäisen luonteen: voitot yksityistetään ja kriisien kustannukset maksetaan heikompiosaisilla.

Ra­di­kaa­li ratkaisu: Yläraja yli­am­mu­tuil­le eläk­keil­le ja pe­rus­tur­va kuntoon

Pinnan alla piilee rakenneongelma, jota yksikään oikeistohallitus ei suostu korjaamaan. Nykyinen järjestelmä polarisoi eläkeläisväestöä. Ratkaisu ei kuitenkaan ole kaikkien ostovoiman leikkaaminen, vaan järjestelmän rohkea uudistaminen sosialismin ja oikeudenmukaisuuden periaatteiden mukaisesti:

• Asetetaan eläkekatto vuorineuvoksille. Yli 5 000 euroa kuukaudessa ylittäviltä työeläkkeiltä leikataan indeksointia ja ylijäävät varat ohjataan suoraan pienimpien eläkkeiden tasokorotuksiin.
• Nostetaan takuu- ja kansaneläkkeen tasoa välittömästi. Jokaiselle kuuluu ihmisarvoinen toimeentulo ilman tarvetta leipäjonoille tai jatkuvalle toimeentulotukilukulla juoksemiselle.
• Pääoma ja suuromaisuus verolle eläkevarojen turvaamiseksi. Rahoituspohja varmistetaan kiristämällä suuryritysten ja pääoman verotusta sekä verottamalla listaamattomien yhtiöiden osinkoja lukuisien porsaanreikien sijaan.

Jouk­ko­voi­mal­la leik­kaus­po­li­tiik­kaa vastaan

Porvarillinen heikennyspolitiikka ei pysähdy itsestään. Se pysähtyy vain silloin, kun työntekijät, opiskelijat ja eläkeläiset yhdistävät voimansa. Meidän on kieltäydyttävä hyväksymästä väitettä, jonka mukaan yhteiskunnalla ei ole varaa pitää huolta ikääntyvästä väestöstään samalla kun suuryhtiöt takovat ennätystuloksia.

Rahaa yhteiskunnassa on aina: kyse on vain siitä, kenen taskuihin se ohjataan. On aika lopettaa eläkeläisten kyykyttäminen ja palauttaa talous palvelemaan ihmisiä, ei voitontavoittelua.