Nuoren taakka: Kun vastuu aikuisten huolista kasvaa liian suureksi

Nuorten tyytyväisyys omaan elämään on historiallisen matalalla. Lähes miljoona suomalaista on köyhyysriskissä. Suomen työttömyysaste on Euroopan huonoin. Nämä luvut eivät jää aikuisten maailmaan. Ne näkyvät suoraan lasten ja nuorten arjessa, kotona, koulussa ja mielenterveydessä.

Nuorisopsykiatri Laura Suomalainen muistuttaa, että lapset ja nuoret aistivat herkästi aikuisten huolet ja mielialat. Kun kotona on ahdinkoa, lapsi ei elä siitä irrallaan. Hän elää sen mukana. Moni suomalaisnuori kantaa tällä hetkellä vastuuta, joka kuuluisi aikuiselle. Se ei ole lapsen tehtävä. Se on merkki siitä, että jokin on pettänyt.

Vastuun täytyy vastata ikää

Vastuun antaminen nuorelle on tärkeää. Se opettaa itsenäisyyttä ja rakentaa resilienssiä. Mutta vastuun täytyy vastata ikä- ja kehitystasoa. Koulutehtävistä huolehtiminen ja kotitöihin osallistuminen ovat nuorelle sopivia vastuita. Perheen taloudesta, vanhemman sairaudesta tai aikuisten murheista huolehtiminen ei ole.

Kun nuori kantaa liikaa vastuuta, hän oppii sivuuttamaan omat tunteensa ja tarpeensa. Hän oppii, että hänen kokemuksensa eivät ole tärkeitä. Tästä voi seurata kaksi eri suuntaa: joko tunne-elämän ylisäätely, jossa kaikki näyttää ulkopäin normaalilta mutta sisällä on tyhjyys, tai impulsiivinen ja ailahteleva käytös, joka on nuorelle normaali tapa etsiä rajoja ja identiteettiä. Kumpikin vaatii aikuisen läsnäoloa ja tukea.

Rehellisyys suojelee enemmän kuin hiljaisuus

Vanhemmat aliarvioivat usein lasten intuitiota. Lapsi aistii kodin ilmapiirin, vaikka hänelle ei kerrottaisi mitään. Se, mitä hän ei tiedä, hän täyttää mielikuvituksellaan. Usein se on pahempaa kuin todellisuus.

Rehellinen ja ikätasoinen tieto suojaa lasta paremmin kuin hiljaisuus. Jos kotona on vaikeaa, siitä voi kertoa rauhallisesti ja selkeästi. Tärkeintä on, että viesti on selkeä: tämä on aikuisten asia, eikä sinun tarvitse kantaa siitä huolta. Aikuinen hoitaa tämän.

Kuuntele ennen kuin ratkaiset

Yksi tärkeimmistä asioista, joita aikuinen voi tehdä nuorelle, on pysähtyä – vain kuunnella nuorta. Nuori tarvitsee kokemuksen siitä, että hänen tunteensa ovat oikeita ja hyväksyttyjä. Se kokemus rakentaa tunnetaitoja, joita hän tarvitsee koko loppuelämänsä.

Tämä on vaikeampaa kuin kuulostaa. Meillä on taipumus ryhtyä heti ratkaisemaan ongelmia, kun näemme nuoren ahdistuvan. Mutta usein nuori ei tarvitse ratkaisua. Hän tarvitsee jonkun, joka on oikeasti läsnä.

Mitä muuta voi tehdä

Näiden neljän asiantuntijaneuvon lisäksi on muitakin keinoja tukea nuoren mielenterveyttä. Säännöllinen arkirytmi on yksi tärkeimmistä. Uni, ruokailu ja liikunta samaan aikaan joka päivä luovat turvallisuuden tunnetta, jota ahdistunut tai kuormittunut mieli tarvitsee. Rutiinit eivät ole tylsiä. Ne ovat perusta, jonka päälle nuori voi rakentaa.

Sosiaaliset suhteet ovat toinen keskeinen tekijä. Nuori, jolla on edes yksi turvallinen ihminen elämässään, kestää paljon enemmän. Se voi olla vanhempi, opettaja, koulukuraattori tai kaveri. Tärkeintä on, että joku näkee hänet.

Lisäksi on tärkeää, että nuori tietää, mistä apua saa. Koulun terveydenhoitaja, kuraattori ja koulupsykologi ovat matalan kynnyksen tukea. Sekasin-chat tarjoaa reaaliaikaista tukea nuorille arkisin ja viikonloppuisin. Mielenterveystalon nuorten osio tarjoaa tietoa ja omahoito-ohjelmia. Apua ei tarvitse hakea yksin ja sen hakeminen on rohkeutta, ei heikkoutta.

Yhteiskunta ei voi jäädä sivuun

On sanottava ääneen se, mitä uutinen ei suoraan sano. Nuorten taakka ei ole syntynyt tyhjiössä. Se on syntynyt tilanteessa, jossa hallitus on leikannut mielenterveyspalveluista, sote-järjestöistä ja perheille suunnatusta tuesta. Köyhyys lapsiperheissä ei ole heidän syynsä. Se on poliittinen valinta.

Nuorten mielenterveys ei parane pelkillä yksilötason neuvoilla, jos rakenteet ovat rikki. Tarvitaan molempia. Tukea antavia aikuisia kotona ja koulussa, mutta myös hallitus, joka tekee päätöksiä lasten eikä markkinoiden ehdoilla.